Dante 01 (Q2/08)

Kokonaisarvio: * (yksi tähti)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * (yksi tähti)
Erityistä: Dante 01 loppuu ihanan äkkiä.
Oheisviinisuositus: Valkoviinikaudesta huolimatta sanoisimme, että GD Red sopii persoonallisen makunsa vuoksi elokuvan rinnalle kuin nakutettu. GD White saattaa olla elokuvan tunkkaiseen olemukseen nähden silmille hyppäävän raikasta.

Avaruuteen peruStettuun mielisairaala-vankilaan saapuu uuden lääkärin mukana uusi vanki nimeltään Pyhä Yrjö, joka ei saa sanaa suustaan hyvästä kakistelusta huolimatta. Sitten ne vangit kovistelee ja uhoaa keskenään ja pitävät moottoripyöräkerhomaisesti huolen siitä, ettei kukaan porukasta sooloile. Lääkäri-vartijat nukuttavat vangit aika ajoin kaasulla ja tekevät heillä sen jälkeen ihmiskokeita. Dante01 on siis tulevaisuuselokuva avaruusasemalta, jota on höystetty lialla ja sisäelimillä. Siinä on kaikki ne elementit, jotka tarvitaan pöyristyttävän huonoon elokuvaan, mutta kokonaisuuden pelastaa, tai turmelee, vankien keskinäinen kanssakäynti ja hierarkia. Se on kuin Kylmän ringin häivähdys keskellä katastrofia, jonka vuoksi elokuvaa jaksaa seurata ja unohtaa sen kaiken muun saastan mitä valkokangas tarjoaa. Toki tässä kohtaa on hyvä muistuttaa siitä, että Taide2000 saa aina avaruuselokuvista näppylöitä, eikä pysty siis arvioimaan niitä neutraalisti ja ilman voimakasta ennakkoasennetta, joten space-ihmisten kannattaa suhtautua puolestaan tähän arvioon varauksella. Vaikka antoi elokuva silti jotain positiivistakin. Oli mukavaa havahtua taas siihen, että kertakaikkisen huono elokuva on paljon helpompi pala nieltäväksi kuin sellainen, joka ei tylsyytensä takia tunnu muulta kuin hukkaan heitetyltä osalta elämää.

Tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Skyrock, Paris

Elämä kierrättää (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Elämä kierrättää on sikäli harvinaislaatuinen elokuva, että nuoret on jätetty rohkeasti syrjään
Oheisviinisuositus: Costa Vera Carmenère. Chileläinen viini on olemukseltaan kirpakahko ja maultaan hivenen luumuinen ja pippurinen.

Prahalainen opettaja ymmärtää oppilaan kanssa käydyn pienimuotoisen konfliktin jälkeen, ettei ole elämäänsä sellaisenaan onnellinen ja ottaa koulusta lopputilin. Hän alkaa hakea itselleen uutta suuntaa maailmassa, jossa vain nuoret tapaavat tehdä niin.

On rohkeaa tehdä sellainen elokuva, joka ei ole suoranaiSesti suunnattu niille ikäryhmämassoille, jotka elokuvateatterien lehtereitä yleisesti kaikkein ahkerimmin kuluttavat. Elämä kierrättää kertoo kuusissakymmenissä olevasta miehestä, joka on rutinoitunut niin työssään kuin elämässäänkin ja vertauskuvallisen irtisanoutumisen jälkeen alkaa etsiä arjestaan uusia kiintopisteitä. Kyseisessä iässä ihmisten elämä tapaa kuitenkin rullailla eteenpäin jo niin rutiinilla ja omalla painollaan, että yksi ryhmässä pyristelevä yksilö saa aikaan kollektiivisen vastareaktion. Kaikkein tehokkain ryhmäkurin valvoja on tässä tapauksessa loistavan roolin motkottavana vaimona tekevä Daniela Kolárová. Hyvin näyteltyä hahmoa on helppo ymmärtää ja tukea, mutta toisaalta hänen tukahduttava varautuneisuutensa saa sapen kiehumaan katsomossa kuin Ritva Santavuori parhaimmillaan. Elokuva näyttää sellaisia otteita eläkeiän kynnyksellä olevien ihmisten elämästä ja ongelmista, joita ei ehkä ilman tätä elokuvaa tulisi nähtyä ennen kuin vasta omalla kohdalla. Kyseinen ikäryhmä kun ei tapaa yksityisistä asioistaan ulkopuolisille suotta huudella. Ei Elämä kierrättää -elokuva mitään varsinaista ”nostakaa nuoret eläkkeitä” -prpagandaa ole, mutta antaa se silti uuden inhimillisen näkökulman siihen, että ikäryhmällä saattaa olla muitakin ongelmia kuin kuiva rusinapulla ja naapurin möykkäävät kakarat. Olisi muuten mielenkiintoista tietää kuinka paljon tuhahduksia ja silmien pyörittelyä Elämä kierrättää aiheuttaa ohjaajan kouluaikaisten kavereiden keskuudessa. Vai meneekö ihan päin vastoin...

Syntyneen tekstin sävyyn vaikutti: SPRAYdio Manilla, Tukholma

4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Taide2000 joutui kääntämään elokuvan aikan hetkeksi katseensa.
Oheisviini: Prahova valley pinot noir 2003. (Arvio erillisenä)

Elokuva kertoo mykistyttävän synkän ja koruttoman tarinan kahden naisen päivästä 80-luvun Romaniassa. Mietin jälkikäteen, oliko elokuvassa missään vaiheessa kauneutta ihmisten välillä, esimerkiksi hymyä tai naurua. Oli varmasti, mutta siinäkin tilanteessa joku elokuvassa esitetyistä henkilöistä valehteli, tunsi syyllisyyttä, kipua tai loHduttomuutta. Joku voisi sanoa, että sellaista elämä aina on, mutta Cristian Mungiun elokuvassa synkkyyden aitous arkielämässä todella kouraisee.

Pääsin itse kokemaan elokuvan 4 kuukautta, 3 viikkoa ja 2 päivää täysin tietämättömänä siitä, mitä elokuva käsittelee. Ehkä sen vuoksi elokuva kosketti tavallista enemmän, sillä se, mistä tarina kertoo, paljastuu vasta lähes puolivälissä elokuvaa varsin järkyttävällä tavalla. Itselleni tuotti ongelmia katsoa ihmisten hyväksikäyttöä, voimattomuutta ja ankeutta maailmassa, jossa ihmisarvo on lähes olematon. Omassa kurjuudessaan ja välinpitämättömässä pimeydessään elokuva on hieno kuvaus siitä, mitä elämä on voinut olla Itä-Euroopassa vain pari vuosikymmentä sitten.

Viiniarvio: Prahova valley 2003 (4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää)

Taide2000 on onnistunut viinivalinnoiSsaan tänä vuonna erittäin hyvin, eikä 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvan oheen valittu Prahova valley pinot noir tehnyt poikkeusta... Tavallaan! Romanialaisviini oli nimittäin hirveintä myrkkyä mitä pitkäripaisen hyllyiltä on miesmuistiin tarttunut mukaan. Samalla se oli kuitenkin ehkä oivallisempi tuki elokuvan raastavimmille kohtauksille kuin mikään muu tarjolla oleva tuote. Esimerkiksi saksalaiset viinit voivat olla hyvinkin kuvottavia, mutta niiden vastenmielisyys perustuu pääpiirteittäin ilkikurisen oloiseen makeuteen, kun taas Prahova valleyssa oli tuska aivan toisella tavalla läsnä.

Prahova valley pinot noir antoi itsestään ensimaistamalla hivenen pumpulisen ja voimakkaasti nostaligispainotteisen kuvan. Todellinen kirpakka maku alkoi tehdä itseään tykö heti toisella kosketuksella ja pikkuhiljaa, hyvin paljolti puolukkatiivistemehun kaltainen maku ja olemus, alkoi hallita kokonaisuutta. Nautinto oli Prahova valleyn juomisesta kaukana. Kamala viini ja ahdistavat hetket kankaalla saivat kuitenkin yhdessä aikaan sellaisen harmonian, että tuntui kuin aika olisi pysähtynyt katsomossa ja Romania kietonut meidät armottomaan syliinsä.

Prahova valley pinot noir on siis sellaisenaan yksi suurimmista virhevalinnoista mitä viinikaupassa voi tehdä, mutta 4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää -elokuvan yhteyteen se istuu paremmin mitä mikään muu viini maan päällä.

Prahova valley pinot noir 2003: * * (kaksi tähteä)

Leijapoika (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuvan koskettavuus.
Oheisviiniksi suosittelemme kirpakahkoa chileläistä Costa Vera carmenèrea tai jotain alakuloista, kunniakasta ja hivenen hiekkaista tai muuten karkeaa viiniä. Uskomme myös esimerkiksi vuoden 2007 viiniksi valitun Il Barco Brindisin soveltuvan hyvin Leijapojan oheen.

Isäntäperheen poika Amir ja palvelijan poika Hassan ovat parhaita ystäviä keskenään ja pistämättömän hyvä parivaljakko leijan lennättämisessä. Eri sosiaalinen luokka ei ole heille painolasti pienestä ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta, mutta ongelmaksi muotoutuu isoveljen roolissa olevan Amirin pelokkuus. Siinä missä uskollinen Hassan olisi valmis vaikka kuolemaan ystävysten puolesta, pakottaisi Amirin pelokkuus hänet uhraamaan ystävänsä oman pelastumisensa nimissä. Hän ei siedä tätä piirrettä itsessään ja alkaa juonitella Hassania vastaan, saadakseen vähän välimatkaa niin ystäväänsä kuin kuvajaiseensakin.

Viiden tähden elokuvan tunnistaa siitä, että se tuntuu heti enSi metreistä alkaen poikkeukselliselta. Leijapojan ainoa synti oli hivenen liian Hollywood-sävytteinen loppu, mutta muuten siitä ei juuri moitteen sijaa löytynyt. Elokuva on samastuttava, koskettava ja realistinen tarina kahdesta aikuiseksi varttuvasta kabulilaispojasta, jotka ponnistavat maailmaan samasta pisteestä, mutta huomattavan erilaisin eväin. Näyttelijäsuoritukset ovat siinä mielessä loistavia, ettei niitä huomaa. Valkokankaalla näkyy näyttelijöiden sijaan ihmisiä ja mikä hienointa, elokuvakokonaisuudelle annetaan riittävästi tilaa ja aikaa kehittyä ja ottaa katsojat mukaansa. Leijapoikaa olisi saanut varmasti tiivistettyä ja tänä hektisenä maailmanaikana siihen on varmasti ollut paineitakin, mutta se olisi saattanut olla kohtalokasta juuri sille tunnelmalle, joka korostaa poikien elämässä tapahtuvien asioiden aitoutta. Uskon, että mikäli kävelemme jonain päivänä Amiria näytelleen henkilön kanssa vastakkain, tervehdin häntä vahingossa luullessani tuntevani hänet. Leijapoika on hieno matka Afganistaniin ja hyvä muistutus siitä, että kulttuureista ja uskonnoista huolimatta ihmiset ovat ihmisiä jokaisessa maailman kolkassa.

(Tämän tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Radio Rebelde, Havanna)

Orkesterin vierailu (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)

Taiteellisuus: * * * * (Neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)
Erityistä: Poikkeuksellisen sympaattinen elokuva
Oheisviinisuositus: T'tinta de Toro. Loistava espanjalainen viini, joka on yhtä aikaa sekä iloinen että vakavasti otettava.

Aleksandrian poliisisoittokunta saapuu Israeliin esiintyäkseen pienen kaupungin kulttuurikeskuksessa, mutta käytännön järjestelyt ovat ontuneet siinä määrin, ettei ryhmää olekaan kukaan vastassa. Jäykähkön oloisen everstin organisoimana egyptiläiset poliisit tarttuvat tuumasta toimeen ja järjestävät itse itsensä perille. Järjestelyjen ontuminen kuitenkin jatkuu myös perillä Bet Atikvassa, ja tämän vuoksi orkesteri jää kiusallisesti riippuvaiseksi paikallisista ihmisistä.

”Tämä on puiSto. Tämä ei ehkä näytä puistolta, mutta tämä on”. Näin sanotaan Orkesterin vierailussa ja siihen kiteytyy yllättävänkin paljon. Elokuva on ylvään hillitty, harkitseva ja hauska, mutta samaan aikaan myös syvällinen ja inhimillinen. Se ei yritä haukata kakusta turhan suurta palaa, eli kertoa koko maailmaa tai edes kaikkea Israelin ja Egyptin kulttuurien erilaisuudesta, vaan tyytyy tarttumaan yhteen pieneen tarinaan, joka koostuu lukemattomasta määrästä sävyjä. Ystävyyteen ja ystävällisyyteen teoksessa tartutaan realistisesti, eli leijonasta ei tehdä lammasta, mutta pienikin ulosannin muutos nähdään askeleena parempaan suuntaan. Se, että ystävyydessä ja rakkaudessa on paljon samoja piirteitä, todetaan elokuvassa upealla ja koskettavallakin tavalla.

Yksi mainittavan hieno piirre Orkesterin vierailussa on henkilöhahmojen monipuolisuus. Vaikka tarina pyöriikin pääasiassa totisen johtajan ja viettiensä vietävissä olevan nuoren trumpetistin ympärillä, on porukan muillakin jäsenillä oma vaihtelevan merkittävä roolinsa olla mukana ihmiselämien arkisimmissa juhlahetkissä. Jos miettii niitä elokuvia, joissa sukelletaan pintapuolisesta hauskuudesta ihmiselämän syvimpiin tragedioihin, voi aika harvan sanoa jättävän katsojalleen kepeätä oloa, mutta Orkesterin vierailu onnistuu tässä huomattavasti keskivertoa paremmin. Kipeitä asioita käsitellään hienotunteisesti ja eri näkökulmista, eikä niillä mässäillä, vaan ne ovat sen arvoisia kuin ovat.

Israelilaisia maisemia elokuvassa kuvataan niin upeasti, että hiekka maistuu välillä suussa lehtereillä asti. Matkan varrelta on löydettävissä useita pysähdyttävän upeita kuvia, ja vaikkei Orkesterin vierailu kuviensa puolesta aivan viime vuoden vaihtoehtoelokuvaksi valitsemamme El Custodion tasolle ylläkään, kuten elokuvien historiassa ei toistaiseksi mikään muukaan, niin maisemien hyödyntämisestä on silti annettava ehdottomasti kunniasana.



Orkesterin vierailu tulee varmasti olemaan yksi todennäköisimmistä voittajakandidaateista kun tulemme valitsemaan vuoden 2008 Vaihtoehtoelokuvaa.

Syntyneen tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Radio 99, Tel Aviv

Taivaan reunalla (Q2/08)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * * (Viisi tähteä)
Erityistä: Vauhtiinsa nähden poikkeuksellisen uskottava draamaelokuva.
Oheisviinisuositus: Obikwa merlot (Etelä-Afrikka). Rypäleinen viini on samanaikasesti sekä voimakas, että laiha ja sen olemuksessa on aistittavissa elokuvan kanssa kohtaavia jyrkkiä piirteitä.

Turkkilainen maahanmuuttaja vuokraa itselleen ilotytön elämänkumppaniksi ja kun tämä yllättäen kuolee, lähtee miehen täysi-ikäinen poika etsimään ilotytön Istanbuliin jäänyttä tytärtä mahdollistaakseen tämän opiskelun. Samaan aikaan alkaa tyttärellä kuitenkin turkkilainen maa polttaa jalkojen alla ja hän lähtee äitinsä perään Saksaan.

TurkiSta aikoinaan Bremeniin muuttaneen Alin ja ilotytön suhde kehittyy turhan nopeasti turhan syvälliseksi. Se on Taivaan reunalla -elokuvan lapsus, ja ilman sitä kokonaisuus olisi viiden tähden arvoinen, sillä muilta osin elokuva on äimistyttävän upea. Yhdysvaltalaisilla action-elokuvilla on monesti sellainen harhaanjohtava vaikutus, että tuntuu kuin ihmishengistä olisi tullut yleisestikin ottaen valkokankaiden arvotonta kulutustavaraa, mutta se ei ole totta. Taivaan reunalla on oivallinen osoitus siitä, että yksittäinen elokuva määrittää itse ihmiselon arvon. Fatih Akinin ohjaamassa elokuvassa nimittäin kuolema sattuu ja puristaa sielua.

Taivaan reunalla on muutenkin rajoja rikkova kokonaisuus, sillä tarina viedään sellaiseen lopputulemaan mitä harvassa elokuvassa rohjetaan tehdä. Useat toisiaan risteävät elämänpolut eivät ole mikään uusi keksintö, mutta tästäkin kerrontatavasta ollaan saatu rohkeuden vuoksi huomattavia rikkauksia irti. On tärkeää, ettei teoksen oleellisin pointti ole juuri tarinoiden risteily, vaan itse tarinat, jotka voidaan haluttaessa kruunata tai viimeistellä risteämisellä. Kohtalolla leikittely on vaarallista, mutta Taivaan reunalla säilyttää hienoisen kyynisyytensä takia hienosti uskottavuutensa.

Roolihahmojen vahvuus piilee siinä, että kaikilla ihmisillä on omat huonot puolensa, ellei muuta niin ainakin ylimielinen olemus. Mikäli yksi ylimielisyyteen taipuvainen ilme tai ele elokuvan ensimetreillä pystyy luomaan elokuvan loppuun asti kantavan sävyn jostain hahmosta, voidaan teoksen sanoa olevan herkkä. Tekijöiden suuresta ammattitaidosta viestii myös se, että katsojan suhtautumista päähenkilöön voidaan ohjailla suuntaan ja toiseen ilman sen dramaattisempia käänteitä. Taivaan reunalla onnistuu myös kiteyttämään kauniisti vanhempien rakkauden laadun lapsiaan kohtaan, joka kestää ja riittää riippumatta siitä, minkälaisen polun lapsi kulkeakseen ottaa.

Maisemista vielä sen verran, että markkinointimaailmalla on vielä rutkasti opittavaa, mikäli yksikään Turkkiin operoiva lentoyhtiö ei älyä mainostaa itseään tämän elokuvan alussa.



Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: SPRAYdio Manilla

Q1:n päätös, kvartaalin elokuva ja Q2:n avaus

Niin se on talvi kalenterin mukaan taas takanapäin ja kevät edessä, vaikka ikkunasta katsottuna tilanne näyttääkin täysin päinvastaiselta. Taide2000:n kvartaalit jyräävät kuitenkin keleistä riippumatta eteenpäin kuin juna, ja niinpä pääsemmekin nyt niputtamaan elokuvavuodestamme ensimmäisen neljänneksen kasaan.

Talvikvartaalia (Q1) voisi luonnehtia kokonaisuutena aika tasapainoiseksi. Häikäiseviä huippusuorituksia talvi ei valitettavasti tarjonnut, mutta yhden flopin kylläkin. Katsomme I'm not theren olevan kuitenkin niin merkityksetön yksittäinen tahra koko talven trendiä ajatellen, että voimme hyvällä syyllä pitää kiinni tasapainoinen kokonaisuus -tulkinnastamme. Teemoista teimme sellaisen havainnon, että rakkauden rinnalle on noussut yhä merkittävämpään rooliin maailmanpoliittinen tilanne. Elokuvissa on nähtävissä yhä enenevässä määrin sodan pelon kasvu ja Kiina. Näistä esimerkkeinä vaikka Charlie Wilsonin sota, Oscar-voittaja Väärentäjä ja Lust, caution. Vaikka sotaisuudet liittyvätkin historiaan, tuntuu niihin kohdistuva mielenkiinto kuitenkin tuoreelta ja nykypäivään liittyvältä. Mielenkiintoista nähdä viedäänkö meitä jo kevätkvartaalin aikana kohti Irakia, Irania tai vaikka Serbiaa.

Talvikvartaalin(Q1) elokuva: Väärentäjä

Vaslitsimme talvikvartaalin elokuvaksi keskitysleirille joutuvasta rikollisesta kertovan, Oscarilla palkitun Väärentäjän. Yhdeksi maailman parhaaksi väärentäjäksi sanottu mies joutuu päävastuulliseksi keskitysleirille tehtailemaan puntia ja dollareita, jotta akselivaltiot saisivat horjutettua Yhdysvaltain ja Britannian talouksia. Työhön päätyneillä juutalaisilla on merkittävästi kohtalotovereitaan paremmat oltavat ja jopa teoreettinen mahdollisuus päästä jonain päivänä takaisin vapauteen. Väärentämiseen liittyy kuitenkin moraalinen ongelma - onko omaa kansaa tuhoavan maan auttaminen oikein, mikäli sillä voi pelastaa oman henkensä. Vaikkei Väärentäjä tarjoakaan keskitysleirielämästä tunnelmallisesti mitään uutta, on vankihierarkian huipulta esitetty näkökulma kuitenkin sen verran erityinen, että koimme Väärentäjän kvartaalin parhaaksi teokseksi.



Kevätkvartaali(Q2) alkaa kolmen tähden boikotilla

Taide2000 on kiinnittänyt jo pidemmän aikaa huomiota arvosteluissa esiintyvien kolmen tähden haasteellisuuteen. Olkoonkin, että kolme tähteä kuvastaa keskinkertaisuutta, mutta samalla se on turhan mitäänsnomaton ja laimea arvosanana ajatellen, että kutsumuksenamme on joko suositella tai paheksua elokuvateattereissa esillä olevaa tarjontaa. Tämän vuoksi Taide2000 päätti tammikuun kokouksessaan käynnistää kevätkvartaalin (Q2) ajan kestävän kokonaisarviokokeilun, jossa kolme tähteä on luokitusta tehtäessä kokonaan poissa käytöstä. Annamme siis toukokuun loppuun asti elokuvien kokonaisarvosanaksi joko yksi, kaksi, neljä tai viisi tähteä, jolloin pakotamme itsemme kantamaan rohkeammin vastuun arvioiden hyödyllisyydestä. Luonnollisestikin tämä tarkoittaa sitä, että neljän tähden raja tulee putoamaan aiempaa helläkätisemmäksi ja entistä laadukkaammat elokuvat tulevat saamaan vain kaksi tähteä, mutta uskomme kokeilun virkistävän elämää myös yhden tähden kelvottomalla alueella. Viiden tähden kriteereihin emme anna kokeilun vaikuttaa.

Edessä kaikkien aikojen kevätkvartaali (Q2)?

Taide2000 on saanut vihiä, että alkavan kevätkvartaalin (Q2) taso saattaisi olla huikeampi kuin kenties kertaakaan aiemmin 2000-luvulla. Vihjeisiin perustuen näemme vakavasti otettavina viiden tähden kandidaatteina ainakin israelilaisen, poliisisoittokunnan eksymisestä kertovan Orkesterin vierailun, saksalais-turkkilaisen Taivaan reunalla -elokuvan, sekä afganistanilaisista pojista kertovan Leijapojan. Näiden lisäksi odotamme suurella innolla ja kovin odotuksin Taxidermiaa, sekä Elämä kierrättää -elokuvia.

Erikoisen hyvää alkavaa elokuvakevättä!

Hallam Foe (Q1/08)

Kokonaisarvio: * * * (kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuvan musiikit vaikuttivat kokonaisuuteen merkittävästi
Oheisviinisuositus: Rosemount estate (AUS) on kirpakka ja väkevähkön oloinen viini, joka on tunnelmaltaan aavistuksen viekas.

Äitinsä lapsuudessaan menettänyt Hallam Foe on traumatisoitunut nuorimies, joka syyttää tragediasta vähän isäänsä ja pääasiassa äitipuoltaan, jonka uskoo olevan murhaaja. Perheen elämä käy syytösten takia niin sietämättömäksi, että suivaantuneen Hallamin on pakko pakata nyytti ja aloittaa oma elämä Lontoossa. Siellä hän iskee silmänsä äitinsä kaksoisolentoon ja yrittää päästä keinolla millä hyvänsä tämän lähelle.

Uhkarohkea tirkiStelijä on ehkä piinavin seurattava, mitä valkokankaalla voi nähdä. Hienon roolin tekevä kattokassinen kiipeilee Lontoon kerrassaan upeissa kattomaisemissa ja tunkeutuu äitinsä kaksoisolennon asuntoon haistelemaan tyynyjä piittaamatta siitä, että asunnon omistaja saattaa tulla kotiin hetkenä minä hyvänsä. Hallam Foe on siinä mielessä erityinen päähenkilö, ettei häntä pysty oikein taustoista huolimatta ymmärtämään. Sitä vain toivoo pikaista ryhdistäytymistä ja siirtymistä elämässä eteenpäin. Elokuva on tyylikkäästi tehty ja sen henkilöhahmot ovat personallisia ja mielenkiintoisia, mutta siitä huolimatta kokonaisuus jää vähän etäiseksi. Elokuva on vähän kuin naapuri, jonka kanssa tulee vaihdettua pari sanaa, mutta josta ei silti tiedä kuin nimen ja sen missä tämä asuu.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: BBC1Xtra, Lontoo

I'm not there (Q1/08)

Kokonaisarvio:

Taiteellisuus:

Miljööt: * * (kaksi tähteä)

Erityistä: Taide2000 suoritti historiansa ensimmäisen ulosmarssin.

Oheisviini: Estancia del Fuego (Arvio erillisenä)

I'm not there vaikutti sellaiselta elokuvalta, että ne ihmiset, joiden mieleStä Juice Leskisen filosofoinneissa ei ollut aikoinaan mitään koomista, saattaisivat pitää siitä. Jos tätä pitäisi joko haukkua tai kehua, niin varmasti haukkuisimme sen maan rakoon, mutta nyt on pakko tunnustaa, että vaikka tuijotimmekin kankaalle reilut puolitoista tuntia, emme silti pysty kertomaan mistä elokuvassa oli kyse tai mitä siinä tapahtui. Koimme vain, että I'm not there -elokuvan ääressä elämästä menee kaksi ja puoli tuntia hukkaan, joten vedimme palttoot päälle ja suoritimme historian ensimmäisen ulosmarssimme.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Akala - It's Not Rumour