Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuvan koskettavuus.
Oheisviiniksi suosittelemme kirpakahkoa chileläistä Costa Vera carmenèrea tai jotain alakuloista, kunniakasta ja hivenen hiekkaista tai muuten karkeaa viiniä. Uskomme myös esimerkiksi vuoden 2007 viiniksi valitun Il Barco Brindisin soveltuvan hyvin Leijapojan oheen.
Isäntäperheen poika Amir ja palvelijan poika Hassan ovat parhaita ystäviä keskenään ja pistämättömän hyvä parivaljakko leijan lennättämisessä. Eri sosiaalinen luokka ei ole heille painolasti pienestä ulkopuolisesta painostuksesta huolimatta, mutta ongelmaksi muotoutuu isoveljen roolissa olevan Amirin pelokkuus. Siinä missä uskollinen Hassan olisi valmis vaikka kuolemaan ystävysten puolesta, pakottaisi Amirin pelokkuus hänet uhraamaan ystävänsä oman pelastumisensa nimissä. Hän ei siedä tätä piirrettä itsessään ja alkaa juonitella Hassania vastaan, saadakseen vähän välimatkaa niin ystäväänsä kuin kuvajaiseensakin.
Viiden tähden elokuvan tunnistaa siitä, että se tuntuu heti enSi metreistä alkaen poikkeukselliselta. Leijapojan ainoa synti oli hivenen liian Hollywood-sävytteinen loppu, mutta muuten siitä ei juuri moitteen sijaa löytynyt. Elokuva on samastuttava, koskettava ja realistinen tarina kahdesta aikuiseksi varttuvasta kabulilaispojasta, jotka ponnistavat maailmaan samasta pisteestä, mutta huomattavan erilaisin eväin. Näyttelijäsuoritukset ovat siinä mielessä loistavia, ettei niitä huomaa. Valkokankaalla näkyy näyttelijöiden sijaan ihmisiä ja mikä hienointa, elokuvakokonaisuudelle annetaan riittävästi tilaa ja aikaa kehittyä ja ottaa katsojat mukaansa. Leijapoikaa olisi saanut varmasti tiivistettyä ja tänä hektisenä maailmanaikana siihen on varmasti ollut paineitakin, mutta se olisi saattanut olla kohtalokasta juuri sille tunnelmalle, joka korostaa poikien elämässä tapahtuvien asioiden aitoutta. Uskon, että mikäli kävelemme jonain päivänä Amiria näytelleen henkilön kanssa vastakkain, tervehdin häntä vahingossa luullessani tuntevani hänet. Leijapoika on hieno matka Afganistaniin ja hyvä muistutus siitä, että kulttuureista ja uskonnoista huolimatta ihmiset ovat ihmisiä jokaisessa maailman kolkassa.(Tämän tekstin sävyyn vaikutti taustamusiikkina: Radio Rebelde, Havanna)
