Sinä elävä (Q4/07)

Luokitus: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (Neljä Tähteä)

Miljööt: * * * (Kolme tähteä)

Erityistä: Elokuvassa oli yllättävän paljon koomisia yksityiskohtia.

Oheisviini: La Borgata (Arvio tulossa erillisenä)

Sinä elävä kurkiStaa Roy Anderssonin omintakeisella tyylillä väritettyihin ihmisten arkitapahtumiin, uniin, harrastuksiin, idolin kohtaamiseen tai parturissa käyntiin. Se kuvaa myös ajoittain hyväntahtoisella sarkasmilla ruotsalaisille ominaisia käyttäytymismalleja.

Huomasin pariin otteeseen katsovani Kino Engelin mustaksi maalatusta seinästä valkokankaalta tulevia heijastuksia, enkä ollenkaan itse elokuvaa, vaikka kauan odotetusta Sinä elävästä olikin kyse. Normaalisti se olisi ollut huono merkki, muttei tässä tapauksessa. Unohtuminen johtui poikkeuksellisen voimakkaasta ja aidosta, jopa valheellisesta nostalgian tunteesta. En ole kait koskaan aiemmin kokenut päässeeni ajassa samalla tavalla seitsemää vuotta taaksepäin mitä tämän elokuvan äärellä. Enkä nyt yritä viitata siihen, että elokuva olisi ollut toisinto ohjaajan edellisestä teoksesta Toisen kerroksen lauluja, vaikka ne tunnelmaltaan aika samankaltaisia olivatkin. Sinä elävä oli selvästi edeltäjäänsä helpompi, kepeämpi ja silmäkulman pilke näkyi siinä ajoittain voimakkaastikin, ja juuri se oli tämän elokuvan heikko kohta. Roy Anderssonin huumorin vahvuus on piillyt siinä, ettei ole voinut olla täysin varma mikä on ollut huumoria, mikä vakavaa vai onko mikään huumoria. Nyt elokuvan hauskat piirteet oli tuotu tarjolle sillä tavoin, ettei niiden löytäminen vaatinut juurikaan ajatustyötä. Mutta toisaalta, harvassa ovat olleet ne kerrat jolloin olen nauranut elokuvan ansiosta yhtä useasti kuin nyt.

Sinä elävän harmaa ja utuinen värimaailma on sikäli mielenkiintoinen, että se paitsi antaa teokselle rauhallisen ja persoonallisen sävyn, niin se myös tekee siitä merkittävästi tyylikkäämmän kokonaisuuden. Elokuva näyttää vaihtoehtoiselta muotikuvakollaasilta, jossa työmiehen haalari ei suinkaan hyppää pukujuhlissa silmään, vaan erottuu joukosta. En tiedä johtuiko se juuri tästä vai aiemmin mainitusta nostalgian tunteesta, mutta Sinä elävä sai kokemaan itsensä elokuvan ajan tärkeäksi ja hyväksi ihmiseksi, joka ei aiemmin tiennyt arvostavansa esimerkiksi torvensoittajia.

Sinä elävä on loistava vaihtoehtoelokuva, joka takuuvarmasti antaa vastinetta elokuvalipun hinnan verran, mutta varoituksen sanasena täytyy mainita, että kuvauspaikoista kannattaa pitää itsensä autuaan tietämättömänä ja olla näin rikkomatta sitä illuusiota, jonka itselleen luo siitä missä elokuvan ihmiset elävät. Elokuva olisi saanut ilman tätä tietoa miljöistä yhden tähden enemmän kuin nyt. Taiteellisuudesta emme antaneet viittä tähteä, vaikka pienistä yksityiskohdista oltiinkin saatu tehtyä tarinan arvoisia ja tunnelma olisikin kyseiseen tähtimäärään oikeuttanut, mutta katsoimme elokuvan suunnatun marginaaliyleisön sijaan liiaksi kaikille. Tästä oli merkkinä juoni, joka ei ollut haasteellisuudestaan huolimatta tarpeeksi tulkinnanvarainen.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: RixFM, Tukholma

Viiniarvio: La Borgata (Sinä Elävä)

La Borgata Montepulciano d'Abruzzo tulee nimensä mukaisesti Abruzzon alueelta keski-Italiasta, melko läheltä Roomaa. Alueen viinit tunnetaan voimakasaromisina, eikä La Borgata tee tässä suhteessa poikkeusta. Viini on tummanpunainen ja voimakkaan mausteinen. Jälkimaku on lakritsinen ja siinä on lisäksi jotain tulista, ehkä pippuria. Kerrassaan maistuva ja lisäksi helposti juotava viini, josta löytyvät hyvän peruspunaviinin ainekset lisättynä voimakkaalla, mutta miellyttävällä mausteisuudella.

Sinä Elävä ei ole helppo kumppani oHeisviinilleen. Kaun itseään odotuttaneeseen elokuvaan kohdistui suuria odotuksia ja huomaamatta Taide2000:n odotukset kohdistuivat myös viiniin. La Borgata selviää kuitenkin tukalasta tilanteesta kunnialla. Viinin klassiset elementit voimistavat katsomossa vallitsevia nostalgisia tunnelmia samalla kuin pippurisuus sävyttää kauniisti valkokankaalla vallitsevaa harmautta ja elotonta sävykkyyttä. Sinä Elävä ei vaadi oheisviiniltään ihmeitä, vaan edellyttää siltä samanlaista persoonallisuutta kuin itseltään - ja siitä La Borgata selviytyy hyvin arvosanoin.

Ehdokkaat Taide2000-palkintojen saajiksi vuonna 2007.

Taide2007-projekti on päättynyt ja kuluneen vuoden parhaita teokSia ja suorituksia voidaan ruveta erottelemaan joukosta. Taide2000 palkitsee viime vuoden tapaan vuoden parhaan vaihtoehtoelokuvan, parhaan suorituksen tehneen näyttelijän, vuoden parhaan elokuvateatterin, parhaan viinilöydöksen, sekä jakaa erikoispalkinnon jostakin erityismaininnan ansaitsevasta syystä. Viime vuonna erikoispalkinnon sai edesmenneen Bio Cityn poikkeuksellisen ystävällinen ja ammattimaisesti työhönsä suhtautunut henkilökunta.

Ehdolla ovat:

Vuoden 2007 elokuvaviiniehdokkaat:
(Vuoden 2006 voittaja: Est! Est!! Est!!!)

GD White (Inland empire)
Dry Muscat (Chungking express)
Chateau Los boldos (Hetki lyö)
La Borgata (Sinä elävä)
Il Barco, Brindisi (Hotel de France)

Vuoden 2007 elokuvateatteriehdokkaat:
(Vuoden 2006 Voittaja: Maxim)

Kino Tapiola
Maxim
Kesäkino Engel

Vuoden 2007 näyttelijäehdokkaat:
(Vuoden 2006 voittaja: Ulrich Mühe/Muiden elämä)

Marianne Faithfull /Irina Palm
Outi Mäenpää /Musta jää
Julio Chávez /El Custodio
Mads Mikkelsen /Häiden jälkeen
Marion Cotillard / Pariisin varpunen
Miki Manojlovic / Irina Palm

ja...

Vuoden 2007 vaihtoehtoelokuvaehdokkaat:
(Vuoden 2006 voittaja: Palindromes)

Alpha dog (Q2)
El Custodio (Q4)
Hetki lyö (Q1)
Häiden jälkeen (Q2)
Irina Palm (Q3)
Kimpassa (Q4)
Uno su Due (Q4)
Sinä elävä (Q4)

Voittajat julistetaan joulukuun lopulla!

(Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Skyrock, Paris)

Taide2007-projekti loppusuoralla

Taide2000:n vuodenaikoja kunnioittavan kvarttaalijärjeStelmän takia vuosi 2007 alkaa lähestyä loppuaan. Taide2000:n vuosihan alkaa talvikvarttaalista aina joulukuussa, ja päättyy syyskvartaalin päätökseen marraskuun lopussa. Näin siksi, että tuntuisi hoopolta viettää syyskvarttaalin viimeisiä päiviä joulun ja vuodenvaihteen välisellä viikolla tai juhlistella kevätkauden päätöstä juhannuksen jälkeen, kesäkuun viimeisinä mökkiviikonloppuina. Joulukuu on talvea ja kesäkuu kesää, siitä me lähdemme.

Marraskuun alussa toteuttamallamme Rågsved tourilla paitsi pyrimme virkistämään tukholmalaista kaupunginosaa uuteen kukoistukseen, juhlimme myös Taide2000:n seitsemänvuotista taivalta ja teimme tärkeitä päätöksiä ja linjauksia tulevaisuuden suhteen. Yksi päätöksistä koski juuri kvarttaalijärjestelmää, jonka koimme yksimielisesti palvelevan tarkoitustaan parhaimmiten nykyisenlaisenaan. Oikeastaan ainoina vähääkään vakavasti otettavina vaihtoehtoina näimme vuoden ensimmäisestä päivästä alkavan jaottelun, sekä hajautetun talvikvarttaalijärjestelmän. Vuoden alusta alkavan järjestelmän ongelmaksi koitui soveltumattomus vuodenaikojen rinnalle ja hajautetun talvikvarttaalijärjestelmän lievähkö teennäisyys. Ajatuksena hajautetussa talvikvartaalijärjestelmässä oli aloittaa taidevuosi kalenterivuoden ensimmäisestä päivästä talvikvarttaalilla, siirtyä normaalisti maaliskuun alussa kevätkvarttaaliin, kesäkuun alussa suvikvarttaaliin, syyskuussa syyskvarttaaliin ja palata taas marraskuun alussa helmikuussa kesken jääneeseen talvikvarttaaliin. Näimme kuitenkin nykyisen järjestelmämme vähemmän ongelmallisena, vaikkakin voimme huomioida joulukuussa ilmestyvät elokuvat vasta vuotta muuta elokuvamaailmaa myöhemmin. Taide2000 tulee siis ampumaan omat uudenvuodenrakettinsa ainakin vuoden 2008 osalta vielä normaaliin tapaansa marras-joulukuun vaihtessa.

Palkittavat

Taide2007-projekti alkaa siis olla lähellä päätöstään ja on aika ruveta erottelemaan jyviä akanoista. Teimme Rågsved tourilla päätöksen olla lisäämättä palkitsemisgaalamme uusia palkintokategorioita, joten palkitsemme viime vuoden tavoin taide-elokuvavuoden 2007 varrelta vuoden vaihtoehtoelokuvan, vuoden näyttelijän, vuoden viinin, vuoden elokuvateatterin, sekä jaamme erikoispalkinnon. Kandidaatit palkintojen saajiksi alkavat olla selvillä, mutta katsotaan mitä nämä marraskuun viime päivät voivat vielä kankaille tuoda. Ainakin yhtenä eritttäin suurena kysymysmerkkinä on Roy Anderssonin kehuttu elokuva Sinä elävä, joka saattaa päätyä hyvinkin vasta vuoden 2008 kandidaatiksi, sillä kysyeinen elokuva ei näillä näkymin enää ennätä marraskuun akana Kino Engeliin, joka on periaatteessa ainoa oikea teatteri kyseiselle elokuvalle.

Julkaisemme ehdokkaat vuoden elokuva-, vuoden näyttelijä-, vuoden viini- ja vuoden elokuvateatteri-palkintojen, sekä erikoispalkinnon voittajiksi näillä sivuilla heti joulukuun alussa.

Uno su due (Q4/07)

Luokitus: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)

Miljööt: * * * (Kolme tähteä)

Erityistä: Teemasta huolimatta italialaisten tyylikkyys pistää silmään.

Lorenzo tuntee pari kertaa pääSsään jotain erikoista ja yhtenä päivänä hän makaa tajuttomana kadulla. Lääkärit eivät löydä sairaalassa suoriltan mitään selkeää vikaa, mutta on ilmeistä, ettei kaikki ole kohdallaan. Pelko ja epätietoisuus oman elämän jatkumisesta alkavat muokata miehen elämää ja arvoja uuteen uskoon.

Herkkä on Uno su due-elokuvalle ehkä kuvaavampi sana kuin koskettava, vaikka isoista sairauksista kertovat elokuvat tuppaavat yleensä olemaan vähän väkisinkin myös koskettavia. Vaikka päähenkilö mieltääkin maailman sairastumisensa jälkeen hyveettömämmäksi paikaksi, ei hän silti ala elää pyhimyksen elämää. Hän vaan alkaa kokea toisten ihmisten huomioimisen aiempaa tärkeämpänä asiana. Miehen inhimillisyyttä ei tarvitse silti korostaa mitenkään, suuntaan eikä toiseen, vaan tietoisuus tästä syntyy pienistä yksityiskohdista. Ja juuri tämä piirre tekee Uno su duesta neljän tähden elokuvan. Toisaalta, ohjaajan plussaksi voi aina laskea myös sen jos elokuvassa on hulvatoman hauskoja yksityiskohtia, jotka eivät silti katkaise hetkeksikään yhteyttä siihen todelliseen tunnelmaan, joka elokuvassa vallitsee.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: DR Hiphop

Stockholm tour 2007 - Rågsved

Hagsätraan menevä metro on sunnutaiaamuna kymmenen aikaan merkittävän tyhjä. Taide2000 huomioi Rågsvedin aSemalle astuessaan kuulutuksen, jonka mukaan matkustajien tulee ajatella vaunun ja laiturin väliin jäävää rakoa. Muutama kaupunkiin päin kyytiä odotteleva matkustaja seuraa hämmentyneenä aseman seutua valokuvaavia turisteja, sillä niitähän me Rågsvedissa olemme. Aseman alittavassa tunnelissa on makkarakojua vastapäätä ylväästi esillä oleva historiikki, jonka mukaan 50-luvun puolessavälissä rakennetun kaupunginosan talot valmistuivat sellaisessa ajassa, ettei edes vesilaitos joutanut vetämään uusiin taloihin vesijohtoja vastaavanlaisella tarmolla.

Tänään, vuonna 2007 rågsvedilaisten kotien hanoista juoksee vesi, mutta murheitta eivät asukkaat saa vieläkään elää. Rågsved nimittäin komeilee niin pahoinpitely- kuin ryöstötilastojenkin kärjessä. Vaikka ilma on kylmä ja utuinen, on heräilevää Rågsvediä silti ulkopuolisena vaikea mieltää mitenkään erityisen vaaralliseksi lähiöksi. Jalkapallokentällä on urheiltu niin, ettei edes jalkapallomaalin verkko ole moista harjoittelua kestänyt, Rågsved centrumiin laskevien portaiden seinässä tarjotaan ystävällismielisesti tulkille töitä ja samaisen ostoskeskuksen sydämessä oleva kotoisa sekatavaraliike on rohjennut nostaa tarjoustuotteita korikaupalla ulos kaikkien pitkäkyntisten houkutukseksi. Mutta vaikkei pelko ja huoli päällepäin suoranaisesti näkyisikään, on se silti läsnä. Se on ihmisten alakuloisissa ilmeissä ja varautuneissa olemuksissa kanssakäyntitilateiden sattuessa kohdalle. Ruokakaupassa, jonka kaikki muut paitsi hammastahna- ja karamellihyllyt huutavat tyhjyyttään, seuraa myyjä tarkasti katsellaan, ei meitä, vaan tuotteita joita kannamme käsissämme. On ilmeistä, että autiossa Mat centerissä on aika ajoin vieraillut asiakkaita, joiden kassalle antama rahasumma ei olekaan vastannut mukaan lähteneiden tuotteiden arvoa. Myyjä kuitenkin rentoutuu ja heittää kätensä esiliinan taskuun kuullessaan meidän murteista ruotsiamme. Hän suosittelee virranpuutteesta kärsivälle kameralle pattereita, jonka pakkaus onnittelee ostajaansa oivasta valinnasta. Valitetavasti iloittelumme jäi kovin lyhkäiseksi, sillä patterit sietivät tasan kuuden kuvan verran.

Mutta se Rågsvedin synkistä piirteistä, sillä ilosempaakin kerrottavaa lähiöstä löytyy. Kuten mainittua, urheilu- ja harrastusmahdollisuudet ovat viritetty varsnkin lasten ja nuorten osalta huippuunsa. Luonto on alati läsnä. On mukava katsoa kuinka rotat ja harakat jakavat sulassa sovussa tammesta pudonneet terhot keskenään, eikä mukaan mielivää varistakaan käydä suotta hätyyttelemään. Ehkä suurin etuoikeus josta rågsvediläiset saavat nauttia, on kuitenkin kaupunginosan merkittävän alhainen hintataso. Oikein kelvolliset hanskat ja kelpo pipo maksavat nopeahkon hintavertailun mukaan vain 10-20 prosenttia siitä, mitä vastaavista tuotteista kaupungin keskustassa pyydetään. Ja harvassa liikkeessä on ruuhkaisemmilla alueilla mahdollista ostaa yksiäkään portaita könyämättä saman katon alta niin kattiloita, sateenvarjoja, alusvaatteita kuin laadukkaita lasten lelujakin. Rågsved centrumissa on.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Kent - Tillbaka Till Samtiden

Taide2000:n perinteinen Stockholm Tour

Rågsved on kuvankaunis lähiö Etelä-Tukholmassa, jonka arkkitehtuuri hivelee silmää. Syksyn lehdet putoavat maahan yhtä kauniisti kuin missä tahansa ruotsalaisessa kaupungissa ja ensilumi saa ihmiset rakentamaan näyttäviä lumilinnoja pihoille, kujille ja kaduille. Tästä huolimatta tukholmalaiset matkailuaviisit karttavat Rågsvedin suosittelemista turisteille kuin ruttoa. Olkoonkin, että kyseinen kaupunginosa komeilee niin ryöstö- kuin pahoinpitelytilastojenkin kärjissä, mutta ei kai yksittäiset tapaukset voi riittää perusteiksi, muutenkin suurimpien kassavirtojen ulkopuolella olevan lähiön näin räikeään syrjintään.

Taide2000:n yhtenä tärkeimpänä missiona, vaihtoehtoisten elokuvien arvioinnin ohella, on ollut vuodesta 2004 alkaen syrjittyjen tukholmalaisten kaupunginosakohteiden tukeminen kohti kukoistusta. Näemme, että juuri nyt tätä tukeamme kaipaa kaikkein kipeimmin juuri Rågsved. Siksi Taide2000 astuu lauantaina 10.11. Viking Linen tukemalle Mariella-risteilylle ja käy etsimässä juuri ne kauniit piirteet, joita Rågsvedissä on syyttä suotta piiloteltu.

Käy aistimassa Rågsvedin kauniit kasvot näiltä sivuilta marraskuun loppupuolella ja lähde rohkealle, vaihtoehtoiselle matkalle!

Tuntematon nainen (Q4/07)

Luokitus: * * * (Kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)

Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)

Erityistä: Italian kieli nousi elokuvassa esiin poikkeuksellisen hienosti.

Oheisviini: Chateau Pey la Tour 2005 (Merlot, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot) Oli viininä erinomaista, mutta juuri tämän elokuvan yhteyteen olisi sopinut kirpakahkon viinin sijaan paremmin jokin pehmeämmin viekotteleva.

Traumaattisen ja hämärän menneiSyyden omaava tuntematon nainen saapuu ylvääseen italialaistalon etsimään töitä siivoojana. Pelkkä talo ei kuitenkaan riitä, sillä hän haluaa päästä myös tiettyyn asuntoon.

Elokuvan juoni on ovela ja roolisuoritukset ammattimaisia, mutta siitä huolimatta tarina on hivenen turhan arvattava. Tuntemattomassa naisessa nousee positiivisessa valossa esiin sen voimakas tunnelma, erittäin hienosti kuvatut kaupunkimiljööt sekä italian kieli, joka toi sellaisenaan teokseen yhden ulottuvuuden lisää. Elokuvamusiikit olivat juoneen nähden melko leikkisiä ja pehmeitä, mutta toisaalta, ehkä juuri tämä piirre varjeli kokonaisuutta turhan voimakkaalta synkkyydeltä. Hyvänä puolena Tuntemattomasta naisesta voisi nostaa esiin myös sellaisen epäilyksen, että tämä saattaa olla niitä elokuvia, jotka syystä tai toisesta säilyy vahvasti mielessä vuosien päähän.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Generations 88,2 Pariisi

Musta jää (Q4/07)

Luokitus: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Erityistä: Elokuvan värit olivat aikalailla kohdillaan.

Oheisviinisuositus: Teemansa takia Sangre de Toro.

Martti Suosalon näyttelemän miehen hallusta löytyy raskaita todisteita uskottomuudesta, mutta hän kiistää silti kaiken. Prosessi on kuitenkin käynnistynyt ja todisteiden haku, syyn etsintä ja tavallaan päämäärättömän juonen punonta alkaa. Musta jää on elokuva pettämisestä, valehtelusta, kostosta ja katumuksesta.

EnSimmäiseksi on pakko sanoa, että Musta jää on suomalaisessa elokuvahistoriassa ehkä kansainvälisimmän näköinen elokuva mitä on tehty. Se on edustaja, jonka voi lähettää suurella ylpeydellä maailmalle, sillä se näyttää suomalaiselta, muttei ole harmaudestaan huolimatta perinteisen melankolinen. Siitä puuttui sellainen pohjoiselle alueelle ominainen marttyyrisia piirteitä sisältävä loskavoivottelu. Täällä nyt vaan on vuodenaikoja joihin liittyy loska, mutta ei se silti ole elämän keskipiste. Toinen ääripää olisi tietysti ollut eukonkannosta, hirmulöylyistä ja onnellisista suojalkapalloilijoista kertova mainoselokuva, mutta Musta jää oli kaukana siitäkin, vaikka Helsinkiä oltiinkin osattu kuvata erittäin edullisissa paikoissa. Mustan jään omaleimaisesta ja tummasta ilmeestä kertoo oikeastaan kaikkein kuvaavimmin elokuvan musiikit, jotka on säveltänyt Apocalyptican Eicca Toppinen. Viuluilla ja selloilla soitetussa rockissa on samanaikaisesti sekä tyyliä että särmää ja se on suomalaista sekä vakavasti otettavaa.

Elokuvassa on hyvä ja ovela juoni ja kaikki se, mitä on juonen ympärillä näyttää realistiselta, mutta on silti vain ympärillä. En tiedä kuinka työlästä Mustaa jäätä oli tehdä tai kuinka täydellisiä suorituksia ohjaaja on vaatinut, mutta näyttelijäsuoritukset ovat muutamaa sivuroolia lukuun ottamatta loistavia. Outi Mäenpään piilotettu ahdistus kivisten kasvojen alla vaikutti niin kertakaikkisen aidolta, että tänään arvostan hänen ammattitaitoaan eilistä enemmän. Myös Ria Kataja hoitaa haastavan roolinsa kiitettävällä tasolla. Oikeastaan ainoa virhe muuten lähes täyden kympin suorituksessa oli eräs varjostuskohtaus, jossa auto seuraa pyöräilijää kilometritolkulla halki kaupungin, eikä pyöräilijä huomaa mitään. Se vaikutti lapsukselta muuten hienossa teoksessa.

Tavallaan sääli ettei tämä elokuva ollut yhtä tähteä taiteellisempi, sillä muussa tapauksessa Musta jää kilpailisi varmasti marraskuun lopussa valittavan Taide2000:n Vuoden vaihtoehtoelokuvan tittelistä.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: The Voice

R&A - Spider lilies (Q4/07)

Luokitus: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Erityistä: Taide2000 juhlisti tämän elokuvan ja perinteisimmän viininsä kanssa 2000:tta sivuillamme käynyttä lukijaa.

Oheisviini: Gato Negro Cabernet Sauvignon. Sopi nostalgisen makunsa ansiosta lähes täydellisesti Spider liliesin vastaavaan tunnelmaan.

Kauko-Idän elokuvien hienous piilee lähes aina niiden kaihoiSan nostalgisessa tunnelmassa. Näin oli myös Spider liliesin kohdalla, joskin perinteikkyyden rinnalle oltiin nostettu suhteellisen vahvasti myös nykymaailman virtuaalien olemus blogeineen ja webcameineen. Hienoa oli se, että nämä kaksi asiaa kulkivat kevyestä ristiriidasta huolimatta oivallisesti käsi kädessä, eikä kummankaan läsnäolossa ollut aistittavissa minkäänlaista teennäisyyttä. Vaikka Spider liliesissä oli itkua, naurua ja rakkautta, tuntuivat henkilöhahmot silti sukulaiselokuviinsa verrattuna hivenen liian tunteettomilta.