Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Teemasta huolimatta italialaisten tyylikkyys pistää silmään.
Lorenzo tuntee pari kertaa pääSsään jotain erikoista ja yhtenä päivänä hän makaa tajuttomana kadulla. Lääkärit eivät löydä sairaalassa suoriltan mitään selkeää vikaa, mutta on ilmeistä, ettei kaikki ole kohdallaan. Pelko ja epätietoisuus oman elämän jatkumisesta alkavat muokata miehen elämää ja arvoja uuteen uskoon.Herkkä on Uno su due-elokuvalle ehkä kuvaavampi sana kuin koskettava, vaikka isoista sairauksista kertovat elokuvat tuppaavat yleensä olemaan vähän väkisinkin myös koskettavia. Vaikka päähenkilö mieltääkin maailman sairastumisensa jälkeen hyveettömämmäksi paikaksi, ei hän silti ala elää pyhimyksen elämää. Hän vaan alkaa kokea toisten ihmisten huomioimisen aiempaa tärkeämpänä asiana. Miehen inhimillisyyttä ei tarvitse silti korostaa mitenkään, suuntaan eikä toiseen, vaan tietoisuus tästä syntyy pienistä yksityiskohdista. Ja juuri tämä piirre tekee Uno su duesta neljän tähden elokuvan. Toisaalta, ohjaajan plussaksi voi aina laskea myös sen jos elokuvassa on hulvatoman hauskoja yksityiskohtia, jotka eivät silti katkaise hetkeksikään yhteyttä siihen todelliseen tunnelmaan, joka elokuvassa vallitsee.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: DR Hiphop
