Charlie sanoo (Q1/07)

Luokitus: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Erityistä: Pitkästä aikaa sellainen taide-elokuva, josta ei saata ymmärtää ihan kaikkea.

Oheisviini: Château Chaubinet. Viini oli ranskalaiseen tapaansa aavistuksen kovaa ja sopi sikäli elokuvan negatiivissävytteisiin hetkiin. Elokuvan kokonaistunnelma olisi ehkä kuitenkin vaatinut makuaisteja kutkutettavan jollain aavistuksen pulskemmalla ja lempeämmällä viinillä.

On hieno aSia, että Minna Haapkylä on päässyt antamaan oman suomalaisen säväyksensä ranskalaiseen taide-elokuvaan. Arvostan tätä "valloitusta" kovasti. Haapkylä suoriutuukin roolistaan oikein mallikkaasti ja ulkopuolisin silmin katsottuna myös uskottavasti. Ongelma Kino Engelin penkillä oli vaan siinä, että Minna Haapkylä tuntui liian kotoisalta ihmiseltä. Siis vähän samalla tavalla pettymykseltä kuin jos opetelisi lentokoneessa matkalla Italiaan sanomaan paikallisella kielellä ulkoa lauseen - yksi pinaattikanapasta ja Sprite jäillä, ja ensimmäinen paikallinen tarjoilija naurahtaisi huvittunesti kömpelölle aksentille ja sanoisi puhuvansa suomea. Tottakai se helpottaisi kanssakäymistä omasta näkövinkkelistä katsottuna, mutta matkan tarunhohtoisuutta episodi kyllä turmelisi aika tavalla. Ja siitähän tässäkin oli, ainakin omalla kohdallani kysymys, Charlie sanoo -elokuvan tarunhohtoisuudesta.

Muilta osin elokuva oli ylempää ok-tasoa. Tarina ja tapahtumat tuntuivat sillätavoin hitusen etäisiltä, että elokuvaan ei päässyt ihan niin voimakkaasti sisään kuin olisi toivonut. Se piti välissä koko ajan sellaisen parin metrin hajuraon. Useampi taho on kritisoinut Charlie sanoo -elokuvaa sen sekavasta juonesta, mutta Taide2000 näkee asian toiselta kantilta - Ei taide-elokuvia pidäkään ymmärtää sataprosenttisesti. Ollaan totuttu siihen, että mitään ei jätetä tirkistelyhaluisilta katsojilta hämärän peittoon, ja sitten kun joku teke elokuvan, jossa kaikille yksityiskohdille ei annetakaan vastausta, ylittyy ärsyyntymiskynnys lehtereillä välittömästi. Oli todella virkistävää, jopa nostalgista nähdä elokuva, josta joitain yksityiskohtia meni vähän ohi. Sitä voisi kutsua siinä mielessä jopa realismiksi, että niinhän tämä maailma menee. Keljuttaahan se, etten tiedä kuka murhasi Palmen, mutta ei auta, salassa tuntuu pysyvän.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Skyrock, Paris

Kohti etelää (Q1/07)

Luokitus: * * * (kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Naisten seksiturismi on aiheena sopivan erityinen.
Oheisviiniksi suosittelemme jotakin kuplivaisen oloista valkoviiniä punaviinikaudesta huolimatta.

Rakkautta&Anarkiaa -festivaaleilla esitetty Kohti etelää kertoo enimmäkSeen kolmesta rakkauden-, kosketuksen- ja huomionjanoisesta naisesta, jotka käyvät irroittautumassa omasta harmaaksi ja rakkaudettomaksi kokemastaan arjesta Haitilla. Hyvissä lihoissa olevat kursailemattomat nuoret miehet heiluttelevat huiskua, pitävät seuraa rannalla ja toimivat muutenkin juuri niin kuin oman elämänsä romanttisena elokuvana näkevät, ikuista nuoruutta janoavat naiset haluavat. Vaikkei miesten rakkaus olekkaan pyyteetöntä, suoriutuvat he ihastuneen miehen roolistaan kuitenkin sen verran hyvin, että naiset saavat sen viikon tai kahden kokea omistavansa heidät. Ainoana käärmeenä paratiisissa ovat toiset naiset, mikäli omistushalukkuus sattuu osumaan samaan vartaloon.

Kuten arvata saattaa, on Kohti etelää maisemiltaan upea, jopa provosoiva. Turkoosi meri, valkoinen hiekkaranta, kiireettömyys ja rauhallisuus saavat mielen halajamaan jonnekin kauas tai ainakin tulevaan kesään. Näyttelijäsuoritukset elokuvassa ovat hyvät ja ajoittainen dukumentaarisuus tuo mukaan tuikitärkeän uskottavuuden säväyksen.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: MarceloD2 - Meu Samba É Assim

The last king of Scotland (Q1/07)

Luokitus: * * * (Kolme tähteä)
Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * * * (Neljä Tähteä)
Erityistä: Tositapahtumiin perustuvuus antaa elokuvalle tuikitärkeää uskottavuutta.

Nuori lääketiedettä opiSkellut skotlantilaisnuori ponnahtaa sängyltään ylös karttapallolle, pyöräyttää kerran ja päättää siltä seisomalta lähteä sinne mihin sormi osuu. Ja sormihan osui sinne, missä sittemmin diktaattoriksi kutsuttu Idi Amin oli juuri nousemassa kovin odotuksin valtaan. The last king of Scotland kertoo sekä nuoren lääkärin että Idi Aminin tarinan ja sen, miten heistä tuli toisilleen niin "läheisiä". Elokuva on tehty realistisella otteella, kaunistelematta ja ainakin kuvittelisin, että ugandalaista tunnelmaa kunnioittaen. Epätoivo, ajoittainen välinpitämättömyys ja epävarmuus olivat ajoittain kohtalaisen voimakkaasti läsnä, vaikkei The last king of Scotland kuulukaan niihin elokuviin, joka imaisisi kriittisimmänkin katsojan syövereihinsä. Maisemat olivat elokuvassa hienosti esillä ja näyttelijät suoriutuivat rooleistaan kauttaaltaan mainittavan hyvin.

Bobby (Q1/07)

Luokitus: * * * * (Hemmetin hyvä elokuva)
Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * (Kaksi tähteä)
Erityistä: Fiksu elokuva, joka on yhdysvaltalais-teokseksi yllättävän seikkaperäinen ja suorasanainen.
Oheisviiniksi suosittelemme: Columbia Crest Two Vines Cabernet Sauvignon

John F Kennedyn veli Robert "Bobby" Kennedy oli seuraamaSsa veljensä poliittisia jalanjälkiä Valkoiseen taloon, kun hänet ammuttiin vaalikiertueen yhteydessä los angelesiläisessä Ambassador-hotellissa vuonna 1968. Bobby-elokuva kertoo tästä hotellista, sen vieraista, henkilökunnasta, ihmissuhteista, vuorovaikutuksista ja Robert Kennedyn vierailuun valmistautumisesta.

Elokuvan hienous on siinä, että vaikka "Bobby" Kennedyn murha onkin itseoikeutetusti punaisena lankana, ei tarina nojaa silti likaa sen varaan. Itseasiassa koko Kennedy on esillä aika realistisissa määrin aina ammutuksi tulemiseensa saakka. Tottakai hänen vierailuunsa varaudutaan ja siitä puhutaan, mutta paljon kiihkeämmät keskustelut käydään esimerkiksi tuplavuorosta keittiössä tai illan baseball-ottelusta. Tarinat, joista elokuva koostuu, ovat yhdysvaltalaisiksi yllättävän arkisesti toteutettuja ja siksi kai myös niin ajatuksia herättäviä.
Bobbyä voisi kai sanoa suurella varauksella Crashin pikkuserkuksi. Rotujen välinen tasa-arvo, ihmissuhteet, pettäminen, alkoholiongelma, ikääntyminen, kaikki nämä seikat ovat esillä niin, että katsojalle jätetään useampia vaihtoehtoja suhtautua asioihin ja se on hienoa. Oikeastaan pakko nostaa ohjaaja Emilio Estevezille hattua siitä, kuinka monta erilaista tarinaa hän on osannut koota yhden hotellin kautta niin tasapainoiseksi ja vahvaksi kokonaisuudeksi.

Robert Kennedy on itse elokuvassa mukana arkistosta käsin. Ne kohdat, joissa juonen kannalta sopivia videopätkiä ei ole löytynyt, on Kennedyn läsnäolo kuvattu huvittavutta hivelevillä kikoilla. Ongelmakohtia on kuitenkin helppo katsoa läpi sormien ja kannustaa samalla elokuvan tekijöitä hiljaa mielessään hyvästä yrityksestä, toteutus kun olisi voinut olla yhtä hyvin katsojaa aliarvioiva ja pilkkanaan pitäväkin. Näytelijöistä esiin nousevat muiden muassa vaalitiedottajaa näyttelevä Joshua Jackson, itseriittoinen laulajatar Demi More, Freddy Rodríguez ja Aston Kutcher. Kokonaisuudessaan Bobby on erinomainen avaus taide-elokuvavuodelle 2007.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: K'Naan - The Dusty Foot Philosopher

The Science of sleep (Q1/07)

Luokitus: * * * (Ehdottomasti näkemisen arvoinen)
Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuva oli yhdistelmä jugoslavialaista animaatiota, ranskalaista romantiikkaa ja taiteellista sielukkuutta. Taiteellisuudesta olisi tullut viisi tähteä jossain mualla kuin Pariisiissa.
Oheisviini: Gato Negro merlot. Sopi elokuvan seuralaiseksi erinomaisesti. Merlot on cabernetia sen verran kieromman ja vieraamman makuinen, että elokuvan kierre korostui juuri oikeassa mittasuhteessa.

Päättelin elokuvan nimestä, että tämä on nyt taas niitä elokuvia, jossa tytärjoukko lähtee mökille pelaamaan keskenään viatonta tyynysotaa, mutta naapurimökin ilkeä poikajoukko pilaa viattomat aikeet pelottelullaan... Ja kaikki videoidaan. Mutta ei tämä sellainen elokuva ollut. Gael Garcia Bernal näyttelee Meksikosta äitinsä luokse Ranskaan muuttavaa Stéphaneta, joka käy unissaan läpi elämäänsa hivenen rankemmalla otteella. Naapuriin muuttava Stephanie liikkuu henkisellä tasolla niin lähellä unen ja hereilläolon rajaa, ettei Stephané oikein tiedä liittyvätkö tunteenpurkaukset uneen vai todellisuuteen.

The Science of sleep oli kyllä hyvä elokuva, ei suoranaiSesti mitään valittamista. Taiteellinen, syvällinen, keskivertoa upeammat miljööt, upean roolityön työkaveri Guyna tekevä Alain Chabat, absurdeja yksityiskohtia ja oikeastaan ihan mitä vaan, mitä vaikuttavalta elokuvalta vaaditaan. Elokuva oli siinäkin mielessä erikoinen, että sen aikana tuli naurettua varmasti puolet useammin kuin minkä tahansa komediaksi luokiteltavan elokuvan aikana, mutta siitä huolimatta The Science of sleep ei jäänyt missään nimessä mieleen hauskana tai koomisena. Mutta kaikesta hienoudesta ja hyvistä yksityiskohdista huolimatta jotain jäi puuttumaan, en ihan tarkalleen ottaen osaa sanoa mitä, mutta jotain. The Science of sleep ei jostain syystä sitten kuitenkaan tainnut päästää ihan niin lähelle itseään kuin ensialkuun vaikutti. Kosketuspinta ja vetovoima puuttuivat jollain tavoin. Joskus oikein utopistinen ja riuhtova ajatusmaailma vaikuttaa kiehtovalta ja arvoitukselliselta, mutta tällä kertaa nykiminen tuntui aavistuksen väkinäiseltä; vähän siltä kuin ohjaajaa olisi kiinnostanut omia ajatuksiaan enemmän se, mitä muut hänen ajatuksistaan ajattelevat.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Promoe - White Mans Burden

Rocky Balboa (Q1/07)

Luokitus: * * * (Ihan kelpo elokuva)
Taiteellisuus: - (Ei tähtiä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ajan hammas on purrut Rockyyn juuri niinkuin sen on kuulunutkin purra.
Oheisviiniksi suosittelemme jotakin sellaista, joka aikoinaan lämmitti mieltä ja joka nykyään nostaa muistoja mieleen. Toisena vaihtoehtona on Sangre de Toro.

Rocky Balboa on ollut jo hyvän aikaa eläkkeellä nyrkkeilyhommiSta. Uusi elämä pyörii Philadelphiassa oman pienen ravintolan, vanhojen nyrkkeilykavereiden, pojan ja edesmenneen Adrianin muistelun ympärillä. Nyrkkeilyn raskasta sarjaa nykyään ylivoimaisesti hallitsevan Mason "The Line" Dixonin managerit saavat urheilun makasiiniohjelmassa esitetystä tietokoneanimaatiosta ajatuksen järjestää kohtaaminen oman aikansa legendaarisen mestarin ja nykyisen vyön haltijan kesken.

UHKAKUVA: Rocky Balboa palaa veteraani-ikäisenä, mutta nuoruusvuosien kunnossa tyrmäämään viimeisintä tekniikkaa hyödyntävän itseriittoisen nuoren mestarin, joka on käytökseltään ja uhon määrältään neljätoistavuotiaan syljeskelevän poikajoukon tasolla. Rocky syleilee voitettuaan yleisöä ja huutaa silmä umpeen muurautuneena, puolivitsinä Adriania. Piesty nuorukainen oppii arvostamaan itsensä lisäksi myös Rockya, ja alkaa sittemmin siirtää suuria summia voittorahoistaan kodittomille koirille. Pelkäsin elokuvan tärkeimmän sanoman liittyvän keski-ikäisten aliarvostettuun kuntoon, tai ehkä ennemminkin siihen, että Sylvester Stallonella on halu kertoa ettei ole kovan harjoittelun tuloksena yhtään sen vanhempi kuin ennenkään vaikka kalenteri muuta väittäisikin.

LOPPUTULOS: Ajan hammas on purrut realistisesti Balboaan ja se on äärimmäisen lohdullista huomata. Tai ehkä lohdullisuus on hivenen väärä sana, sillä Stallonen nuoruusvuosista ei todellakaan tunnu olevan vielä niin pitkää aikaa. Joka tapauksessa, vanhenemista ei yritetä peitellä, vaan se nähdään ennemminkin osana elämää. Elokuvassa ei ole yli-ihmisiä, eikä siinä tehdä juurikaan kiusallisia mukapyytettömiä tekojakaan, vaan hahmot ovat aikuistuneet ja ehkä jopa epäamerikkalaistuneet siinä missä tekijät ja core-katsojatkin. Toki Rocky on se oma korostetun empaattinen ja hööveli itsensä, mutta kaverin palkkaaminen omaan ravintolaan ei näytä niin siirappiselta kuin se vielä 80-luvulla olisi saattanut näyttää. Kunniamaininta pitää antaa myös Rockyn ja hänelle vuosien takaa tutun, sittemin aikuistuneen Marien suhteelle. Se oli maltilla toteutettu oiva sivujuoni. Adrenalinitasoa uusi Rocky ei nostata entiseen malliin tai siivitä säkin ääressä hirmusuorituksiin, mutta se ei liene kai tarkoituskaan. Ehkä yhteen lauseeseen kiteytettynä voisi sanoa, että Rocky Balboa ei tarjoa parempaa elämää tai hyveellisempiä arvoja, vaan peilaa ennemminkin nyrkkeilijän kanssa varttuneen yleisön nykymaailmaa arvokkaalla otteella.

Se mielikuva aiempaa vahvemmasta ja nälkäisemmästä Rockysta, joka mainosten ja ainakin yhdysvaltain markkinoille ilmestyneiden oheistuotteiden perusteella saattaa syntyä, on väärä. Rocky Balboa on kunniakas nostalgiatrippi niille, joille Balboa oli lapsuden sankari. Enkä usko, että yhdenkään ala-asteen pihalla kirmaa tulevana vuonna ainuttakaan Rocky Balboaa, sillä se on niitä tyhmiä aikuisten juttuja.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Skyrock, Pariisi

Stockholm tour 2006 - Tensta

Talitintit lennähtelevät oksalta toiselle, maa on vielä äskettäin päättyneen sateen jäljiltä märkä. Ilmassa tuoksuu raikas syksy ja puhdas pyykki, Taide2000 nousee liukuportailla ylös metrotunnelista tuhansien tarinoiden Tenstaan.

Tenstan kaupunginosa Tukholman luoteispuolella kärsii pahasta maineesta. Siitä tenstalaiset voivat kiittää pitkälti alamaailman paatuneita rikollisia, jotka sieppasivat kesäkuussa norjalaisen kanssaveljensä, vyöttivät tämän räjähteillä ja lähettivät hortoilemaan ympäri lähiötä. Nyt kesäiset tapahtumat ovat poissa. Ihmiset käyvät kaupassa, polttelevat ennen kauppakeskukseen menoa tupakat ulkosalla ja moikkaavat ystävää. Yhteisöllisyys on hyvin voimakkasti läsnä. Ulkopuolisesta se saattaa näyttää aluksi tylyydeltä, mutta kun tenstalaisten kanssa pääsee juttusille, muuttuu mielikuva pikmiten.

Hymynkare vilahtelee nuoren äidin kasvoilla kun hän levittelee käsiään kertoessaan tarinaa. Ohi pyöräilevä toveri tervehtii aurinkoisesti ja huikkaa nopeasti kuulumiset. Työmiehet nojailevat lapioihinsa niinkuin missä tahansa tietyömaalla. Kirkuvankeltaisen, joskin jo likaantuneen työliivin taskussa pullottaa pyöreä nuuskaamiskiekko. Tensta on hyvin tavallinen, aurinkoisuuteen taipuvainen kaupunginosa, aina siiihen saakka kunnes puheeksi tulee norjalainen pommimies, den norsk bombmannen.

Tenstalaiset vaikenevat kuin muuri

Ensin niin hymyileväisenä tarinaansa kertonut äiti vakavoituu silminnähden kun puhe kääntyy kesäkuun dramaattisiin tapahtumiin. En minä tiedä tästä mitään -hän sanoo ja nostaa kainalossaan olevaa pyykkikoria hivenen ylemmäs. Samankaltaisia vastauksia saimme myös monilta muilta tenstalaisilta. Lyhyen hiljaisen hetkemme äidin kanssa katkaisee viereisen pesulan ikkunasta kuuluva pesukoneen linkous. Yksi mainittava seikka Tenstassa liittykin juuri pesulaan. Lähes koko alueella tuoksuu näet pesuaine tai vaihtoehtoisesti jokin etninen parfyymi. Sijainniltaan lähiö on sikäli unelmallisella paikalla, että suuret korkeuserot ja jyrkästi nousevat kalliot saavat alueen näyttämään äärimmäisen ylväältä. Palvelut ovat lähellä, eivätkä koulutusmahdollisuudetkaan rajoitu vain peruskouluun kuten monessa muussa, jopa paremmiksikin luokitelluissa kaupunginosassa. Kaupunkisuunnittelua voi huoletta sanoa onnistuneeksi ja löytyypä eräältä sisäpihalta virkistävää suomalaistaidettakin patsaan muodossa. Lapsille suunnatut jalkapallo- ja koripallohäkit ovat moottoritien välittömässä läheisyydessä, vaikkakin ne olivat vieraillessamme tyhjillään, mikä on sikäli hyvä merkki, että koulut olivat parhaillaan käynnissä.

Tapahtumapaikan liepeillä

Punatakkinen nainen kävelee pitkin kävelysiltaa helmat tuulessa hulmuten. Hän antautuu vilpittömään keskusteluun ja suhtautuu norjalaista pommimiestä koskeviin kysymyksiinkin varsin mutkattomasti. Hän osoittaa kädellään moottoritien suuntaan ja muistelee mainetta tuoneiden tapahtumien sattuneen nimenomaan parkkialueen reunamilla. Varmaksi hän ei uskalla kuitenkaan muistikuvaansa sanoa ja osoittelee samalla sinne tänne, todeten että Tensta on niin iso alue, että tapahtumakeskipiste on voinut olla ihan missä tahansa.

Mitä Tensta kuiskaa

Taide2000 saa punatakkisen naisen vinkistä sen verran kiinni, että etsimämme paikka löytyy hetkeä myöhemmin. Lieneekö totuus siis loppujen lopuksi se, että tenstalaiset ovat aidosti tietämättömiä alueensa yksittäisistä negatiivisista tapahtumista vai onko heidän kesken tehty vain kirjoittamaton kollektiivinen sääntö ikuisesta vaikenemisesta, jota vain yksittäiset paikalliset eivät suostu mielenosoituksellisesti noudattamaan, se jää Taide2000:lle ikuisiksi ajoiksi hämärän peittoon. Mutta se mikä on varmaa, niin Tensta on ehdottomasti vierailun arvoinen, omistaan huolehtiva ja puhtaan pyykintuoksuinen kaupunginosa.

Rosoisuusarviot:

Tensta06: * * * (kolme tähteä)

Ronna06: * * * * * (viisi tähteä)

Alby05: * * * * (neljä tähteä)

Rinkeby04: * * * (kolme tähteä)

Taide2006-projektin PALKITUT:

Taide2006-projekti on päättynyt. On vuoden 2006 loppuhuipennukSen aika. Päätökset siitä, ketkä ovat ansainneet tunnustuksen ylivertaisuudestaan päättyneen vuoden aikana on tehty. Ennen julistuksia haluamme kuitenkin nostaa esille yhden maininnan arvoisen elokuvan, joka ei omaksi pahakseen, tiukan kilpailun vuoksi tullut valituksi vuoden 2006 Vaihtoehtoelokuvaksi, vaikka rahkeita tittelin saavutamiseksi olisi kyllä ollut. Muiden elämä on elokuva, joka tulee nähdä. Se on fiksu, ajatuksia herättävä, aito ja upea kuvaus DDR:stä ja Stasista. Ja teemalle, eli politiikalle uskollisena, Muiden elämää ei valittu vuoden 2006 Vaihtoehtoelokuvaksi muun muassa sen takia, että vuoden 2005 Vaihtoehtoelokuva Sophie Scholl oli niin saman tyylinen, että kahden saksalais-elokuvan valitseminen peräkkäisinä vuosina olisi antanut Taide2000:sta tietyllä tavalla vääristyneen kuvan. Mutta tästä huolimatta ja ylpein mielin... Hyvät taide-elokuvien ja viinin ystävät, Taide2006-projektin palkitut ovat seuraavat:

Taide2006-erikoispalkinto: Edesmenneen Bio Cityn henkilökunta

Heinäkuussa viimeiset kelansa pyörittäneen Bio Cityn äärimmäisen ystävällinen henkilökunta ansaitsee kiistatta Taide2006-erikoispalkinnon. Yhdenkään muun elokuvateatterin henkilökunta ei ole sittemmin suhtautunut työhönsä yhtä suurella tunteella, asiantuntemuksella, ystävällisyydellä ja ennenkaikkea 80-luvulta tutulla kyläyhteisöhengellä. Kiitos biocityläiset, Taide2000 kultaa muistonne!

Vuoden 2006 elokuvateatteri: Maxim, Helsinki

Hivenen elokuvakeskustan sivussa, Kluuvikadulla sijaitseva Maxim kasvoi tänä vuonna vakavastiotettavaksi vaihtoehtoelokuvateatteriksi. Bio Cityn ja Forumin laitettua laput luukuille näytti hetken aikaa siltä kuin Kino Engelille olisi ollut syntymässä eräänlainen taide-elokuvamonopoli. Maximin ohjelmistoa muokattiin kuitenkin kenttään syntyneen aukon takia siinä määrin ja sen veran taidokkaasti, että tällä hetkellä alle vuoden ikäiset taide-elokuvat näkee varmimmin Maxim2:n arvokkuutta henkivissä tiloissa.


Vuoden 2006 elokuvaviini: Est! Est!! Est!!! / As tears go by

Taide2006-projektin valkoviinikausi oli aiempiin projekteihin verrattuna poikkeuksellisen onnistunut. Toki maistoimme vuoden aikana myös erinomaisia punaviinejä, mutta vain yksi viini pääsi yllättämään halvan ulkonäkönsä ja hintansa takia tyystin. Lazion alueelta tuleva trebbiano- ja malvasiarypäleistä valmistettu Est! Est!! Est!!! rakastaa makuaisteja. Raikas viini nauraa ja tekee pehmeitä kuperkeikkoja juotaessa. Alkumaun Taide2000 tulkitsi pehmeäksi, myötäileväksi ja kesäiseksi. Ensimmäinen jälkimaku oli ripeä ja välitön, toisesta jälkimausta jäi vahvimpana mieleen pehmeydeltään kesäkuiseen nurminiittyyn verratava kosketus. Kokonaisuudessa oli aistittavissa kohtalaisen voimakkaasti myös hyvänlaatuista kokemattomuutta.



Vuoden 2006 näyttelijä: Ulrich Mühe/Muiden elämä

Muiden elämä-elokuvassa, Stasi-vakooja Wiesleriä näytellyt Ulrich Mühe oli loppuviimeksi aika ilmeinen valinta vuoden 2006 parhaaksi näyttelijäksi. Mykistävä suoritus, jossa Mühe ei muuttanut ilmettään kertaakaan koko elokuvan aikana, mutta sai siitä huolimatta tuotua hahmostaan esiin niin jämäkkyyttä, armottomuutta, pienuutta, surua kuin iloa ja ymmärtämystäkin. Hahmon kosketuspinta oli rooliin nähden käsittämättömän iso. Taide2000 ei osaa muuta kuin ihailla, kunnioittaa ja valita Mühen vuoden näyttelijäksi.

Vuoden 2006 vaihtoehtoelokuva: PALINDROMES

Ihana paluu 2000-luvun alkupuolelle, jolloin vaihtoehtoiset elokuvat olivat rehellisen outoja, medidiaseksikästä sanomaa sisältämättömiä ja mitä vitt*a -ajatuksia herättäviä. Rekkamiehen ja teinitytön rakkaustarina höystettynä uskonlahkojen parodioinnilla on sellainen tarina, ettei siitä väärässä mielentilassa ole mahdollista selvitä. Palindromes on puhtainta sitä, minkä vuoksi Taide2000 aikoinaan perustettiin. Kyseenalaistamattomat VIISI tähteä...
(Tarkempi esittely: 2:07 AM)

Taide2006-projektin päätös ja Taide2000:n vuoden 2007 avauspuheenvuoro

Hyvät taide-elokuvien ystävät!

Taide-elokuvavuoSi 2006 on saatu lähes kaikilta osin päätökseen, vain Taide2006-Gaala palkintojenjakoineen on enää pitämättä. Sekin on poissa päiväjärjestyksestä tiistain 12.12. jälkeen, kun Vuoden vaihtoehtoelokuva, Vuoden näyttelijä, Vuoden elokuvateatteri, Vuoden viini ja Taide2000-erikoispalkinnon saaja ollaan Taide2006-Gaalassa nimetty. Voittajien nimet paljastetaan myös sivuillamme perjantaina 15.12.2006.

Taide2006-projekti
Kuluneessa vuodessa näemme paljon hyvää, mutta myös huonoa, liittyen lähinnä asetettujen tavoitteiden saavuttamiseen. Vuosi sitten suunniteltua runsasta kirjeenvaihtoa ulkomaalaisten vaihtoehtoelokuva-asiantuntijoiden kanssa emme toteuttaneet käytännössä juuri lainkaan. Se vain jäi ja unohtui muiden asioden jalkoihin. Suvikvarttaali (Q3) oli vähäisestä elokuvatarjonnastaan huolimatta todellinen floppi. Ilman erittäin aktiivista elokuuta olisi arvioitujen elokuvien määrä ollut suurinpiirtein sama kuin syyskvarttaalin yhdellä keskivertoviikolla. Se, missä Taide2006-projekti sen sijaan onnistui yli odotusten, oli mainonta. Mainosvuoteen 2006 lähdimme nollabudjetilla ja siitä huolimatta saimme toteutettua pienimuotoisen katumainosmainoskampanjan Södertäljessä, sekä saman kampanjan laajamittaisempana ja tehokkaampana Helsingissä. Pullopostimainonnan nousevassa trendissä Taide2006-projekti on yksi edelläkävijöistä. Tämän lisäksi saimme kuluneen vuoden aikana näkyvyyttä brittiläisellä welfarestateofmind-sivustolla (welfarestateofmind.blogspot.com), sekä useamman maininnan valtakunnallisen Radio Novan taajuudella.

Taide2006-projektista jäi positiivisina seikkoina mieleen myös erittäin hyvä Rakkautta ja Anarkiaa-filmifestivaali, jonka ohjelmiston todellisia helmiä olivat muiden muassa saksalainen Muiden elämä, romanialainen 12:08 East of Bucharest, sekä tanskalainen Manslaughter. Muutenkin päättynyt elokuvavuosi vastasi niitä odotuksia, joita Taide2006-projekti avauspuheenvuorossaan ounasteli. Taide-elokuvien määrä kasvoi teatterien esityslistoilla edellisvuoteen verrattuna voimakkaasti ja niinkutsutut valtavirtaelokuvat lähestyivät tyyliltään indie-elokuvia muun muassa vakavoitumisellaan ja realistisemmalla linjallaan. Parhaina esimerkkielokuvina tästä muutoksesta lienevät Miami Vice, sekä James Bond-Casino Royale. Toisaalta, myös taide-elokuva on astunut askelen vastaan valtavirtaelokuvaa. Sellaisia todella friikkejä taideleffoja, kuten Palindromes ei juurikaan enää nykypäivänä ilmesty. Itseasiassa juuri Palindromes lieni laatuaan ainoa koko kulunena vuonna.

Yhteenvetona vuodesta 2006 voitaneen sanoa, että taide-elokuva elää hillittyä aikaa ja sillä on nyt pienehkö, mutta merkittävä ja vankka asema maahan tuotavien elokuvien virrassa. Taide2000 on puolestaan tyytyväinen Taide2006-projektin sisäänajamaan, aina marraskuusta alkavaan kvarttaalijärjestelmään. Taide2000 tulee siis käyttämään samaa vuodenajallisesti elokuvia jaottelevaa järjestelmää myös vuonna 2007.

2007
Taide-elokuvien osalta edessä on mielenkiintoinen vuosi. Itse uskomme, että vaihtoehtoisen, ja erityisesti arkisen elokuvan verraten vahva marssi tulee jatkumaan suurinpiirtein samalla volyymillä kuin päättyneenäkin vuonna, ehkä jopa aavistuksen vahvempana. Tuleeko vuoden 2006 aikana vahvahkosti esillä ollut islamilainen maailma näkymään alkavana vuonna valkokankailla, on mielenkiintoinen kysymys. Taide2000 uskoo, että tulee ja vieläpä joko erittäin kyseenalaistettuna tai syventävänä.

Taide2000:lla on edessään sen sijaan erittäin haasteellinen vuosi. Ulkotaiteellisten syiden vuoksi joudumme luopumaan perinteisistä elokuvapäivistä, eli tiistaista ja torstaista, jolloin ulkoiset häiriötekijät ovat olleet saleissa poikkeuksetta minimissään. Sitä, kuinka vahvasti elokuvapäivämuutos tulee vaikuttamaan esimerkiksi viiniarvioiden määrään, emme uskalla sanoa, mutta lienee kuitenkin syytä varautua siihen, etteivät viiniarviot ole alkavana vuonna enää yhtä perusteellisia ja kokemukseen perustuvia kuin aiemmin. Olemme tästä pahoillamme, mutta olemme tilanteen edessä voimattomia. Pyrimme kuitenkin yhä edelleen antamaan aiempiin kokemuksiin nojaavia parhaita mahdollisia vinkkejä siitä, mikä viini minkäkin elokuvan seuraksi parhaimmin sopii. Ja toki tutkimus- ja sovellustyö jatkuu edelleenkin, muttei ehkä niin laajamittaisena kuin aiemmin.

Taide2000 teki lokakuussa periaattellisen päätöksen siitä, ettei sivuston ulkoasua tulla muuttamaan. Haluamme edustaa hirveätä vauhtia muuttuvassa maailmassa pysyvyyttä ja pyrimme siihen, että mikäli Janne Ojanen joskus lopettaa Tapparassa, ryhtyisivät kadunmiehet puhumaan Ojasen sijasta Taide2000:n sivuista ajankulun jarruna. Mutta on sivuilamme silti muutoksia ja kehitystäkin luvassa. Sisältöön liittyvää. Arvostelua tulemme muuttamaan siten, että puolikkaiden tähtien käyttöä vältetään viimeiseen saakka. Tästä hetkestä alkaen viiden tähden elokuva ansaitsee viisi tähteä, neljä tähteä menee elokuvalle, jota suosittelemme lämpimästi. Kolmen tähden elokuvaa suosittelemme, toisin kuin kahden tähden, joka on vähän sii och såå. Yhden tähden tuotoksia kehoitamme välttämään. Myös elokuvaesittelyjemme tarkemmat arviointiosiot tulevat muuttumaan erilaisten laskelmien jälkeen. Juonen tähdet jäävät tarpeettomina pois, samaten ajatusten herättävyyttä käsittelevä sarake. Näistä seikoista tullaan mainitsemaan tarpeen niin vaatiessa uudella, Erityistä-sarakkeella. Myöskin Kuka katsoi elokuvaa-sarake siirtyy, ainakin toistaiseksi syrjään. Katsoimme, että stereotyyppisestä katsojasta kerrottaessa on vaarana kuvailla moniulotteiset elokuvat liian yksinkertaistavassa valossa. Käytännössä arviot tulevat näyttämään seuraavanlaisilta:

Arvosana: * * * (suosittelemme)

Taiteellisuus: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuva herätti ajatuksia ja sivuosaa näytellyt Julie Jentsch teki käsittämättömän hienon roolityön muuten ihan ok elokuvassa.
Oheisviini/oheisviiniksi suosittelemme: Coronas tempranillo

Uskomme, luotamme ja toivomme, että Taide2000 pystyy luvassa olevista merkittävistä haasteista huolimatta tarjoamaan vuonna 2007 yhä vaan parempia eväitä onnistuneisiin elokuvailtoihin. Lopuksi haluamme kiittää sinua siitä, että vierailit sivuillamme. Olet tervetullut koska vaan uudelleen!

Taide2000

Q4:n päätös ja Taide2006-palkintokanidaatit

Taide2006-projekti on päättynyt. Viimeisen kvarttaalin päätöstä juhlittiin eilisiltana Helsingissä juhlaelokuvan ja viinin voimin. Ilta alkoi perinteisesti kello 18:30 Café Engelissä ja jatkui sieltä elokuvateatteriin, tällä kertaa Orioniin. Juhlaelokuvana näytettiin kahdeksankymmentäluvun alkupuolella ilmestynyt Vaarallinen tyttöystävä ja juhlaviininä juotiin Chileläistä Viña Maipo cabernet sauvignon 2005:ttä, joka osoittautuikin sen verran oivalliseksi, että kiilasi vielä Taide2006-projektin viimeisenä iltana, jo valittujen palkintokandidaattien joukkoon kilvoittelemaan Vuoden 2006 viini-tittelistä. Illan aikana puhuttiin myös asetettujen tavoitteiden saavuttamisesta kuluneena vuonna, sekä erittäin haastavalta näyttävästä taide-elokuvavuodesta 2007. Näistä asioista puhumme kuitenkin laajemmin vasta Taide2006-projektin päätöspuheessa, sekä Vuoden 2007 avajaispuheenvuorossa.

Vuoden 2006 Vaihtoehtoelokuva, Paras näyttelijä, Vuoden elokuvateatteri, Vuoden viini ja Taide2006-erikoispalkinnon saaja tullaan julkistamaan Taide2006-Gaalassa Taide2000:n juhlaristeilyllä marraskuun kahdentenatoista päivänä. Tapahtuma on yleisölle avoin.

EHDOKKAAT TAIDE2006-PROJEKTIN PALKINTOJEN SAAJIKSI:

Vuoden 2006 vaihtoehtoelokuvaehdokkaat:
Laitakaupungin valot
Crash (12/05)
Palindromes
12:08 East of Bucharest (R&A)
Muiden elämä
Volver
Valkoinen kaupunki

Vuoden 2006 paras näyttelijä, ehdokkaat:
Presley Chweneyagae/Tsotsi
Ennanuelle Seigner/Backstage
Imad Creidi/Zozo (12/05)
Susanna Anteroinen/Valkoinen kaupunki
Sofia Westberg/Mun mot mun
Penélope Cruz/Volver
Ulrich Mühe/Muiden elämä

Vuoden 2006 viiniehdokkaat:
JP Chennet, blanc de blancs /Le petit lieutenant
Est! Est!! Est!!! / As tears go by
Coronas tempranillo / House of sand
Le moine de grezillac, Bordeaux 2004 / Paris Je' taime
Viña Maipo 2005 / Vaarallinen tyttöystävä

Näiden kategorioiden lisäksi valitsemme vuoden elokuvateatterin, sekä myönnämme Taide2006-erikoispalkinnon.