Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Elokuva oli yhdistelmä jugoslavialaista animaatiota, ranskalaista romantiikkaa ja taiteellista sielukkuutta. Taiteellisuudesta olisi tullut viisi tähteä jossain mualla kuin Pariisiissa.
Oheisviini: Gato Negro merlot. Sopi elokuvan seuralaiseksi erinomaisesti. Merlot on cabernetia sen verran kieromman ja vieraamman makuinen, että elokuvan kierre korostui juuri oikeassa mittasuhteessa.
Päättelin elokuvan nimestä, että tämä on nyt taas niitä elokuvia, jossa tytärjoukko lähtee mökille pelaamaan keskenään viatonta tyynysotaa, mutta naapurimökin ilkeä poikajoukko pilaa viattomat aikeet pelottelullaan... Ja kaikki videoidaan. Mutta ei tämä sellainen elokuva ollut. Gael Garcia Bernal näyttelee Meksikosta äitinsä luokse Ranskaan muuttavaa Stéphaneta, joka käy unissaan läpi elämäänsa hivenen rankemmalla otteella. Naapuriin muuttava Stephanie liikkuu henkisellä tasolla niin lähellä unen ja hereilläolon rajaa, ettei Stephané oikein tiedä liittyvätkö tunteenpurkaukset uneen vai todellisuuteen.
The Science of sleep oli kyllä hyvä elokuva, ei suoranaiSesti mitään valittamista. Taiteellinen, syvällinen, keskivertoa upeammat miljööt, upean roolityön työkaveri Guyna tekevä Alain Chabat, absurdeja yksityiskohtia ja oikeastaan ihan mitä vaan, mitä vaikuttavalta elokuvalta vaaditaan. Elokuva oli siinäkin mielessä erikoinen, että sen aikana tuli naurettua varmasti puolet useammin kuin minkä tahansa komediaksi luokiteltavan elokuvan aikana, mutta siitä huolimatta The Science of sleep ei jäänyt missään nimessä mieleen hauskana tai koomisena. Mutta kaikesta hienoudesta ja hyvistä yksityiskohdista huolimatta jotain jäi puuttumaan, en ihan tarkalleen ottaen osaa sanoa mitä, mutta jotain. The Science of sleep ei jostain syystä sitten kuitenkaan tainnut päästää ihan niin lähelle itseään kuin ensialkuun vaikutti. Kosketuspinta ja vetovoima puuttuivat jollain tavoin. Joskus oikein utopistinen ja riuhtova ajatusmaailma vaikuttaa kiehtovalta ja arvoitukselliselta, mutta tällä kertaa nykiminen tuntui aavistuksen väkinäiseltä; vähän siltä kuin ohjaajaa olisi kiinnostanut omia ajatuksiaan enemmän se, mitä muut hänen ajatuksistaan ajattelevat.Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Promoe - White Mans Burden
