Sakeus lieni enSimmäinen sana, jonka Castillo de Molina toi ensimaistaman jälkeen mieleen. Piirteen ei voi kuitenkaan sanoa taipuneen tiivistemehuille ominaiseen suuntaan, vaan mielumminkin aikuismaisuuteen tai porvarillisuuteen. Viinillä oli vertauskuvallisesti sanottuna sen verran kovat kaulukset, että uskomme jokaisen kyseistä viiniä tarjoavan ihmisen tulevan otetuksi vakavasti tilanteessa kuin tilanteessa. Olemus oli tasainen ja hillitty, jonka vuoksi viini hillitsi kaikkein suurimpia ilotteluja ja tirskahduksia kepeään hulvattomuuteen taipuvaisen Happy go luckyn äärellä. Siitä, oliko tyynnyttävyys oikea sävy kyseisen elokuvan rinnalle, voi olla montaa mieltä. Taide2000:n virallinen mielipide taipui kuitenkin enemmän siihen suuntaan, että Happy go lucky olisi kaivannut rinnallen jotain samankaltaisempaa. Pirskahtelevampaa, kukkaisempaa tai aurinkoisen yrttistä.Castillo de Molina on hieno viini ja soveltuu varmasti mitä parhaiten palaverien keventäjäksi, tyylikkäisiin illanistujaisiin tai yhteiskunnallisen elokuvan oheen, mutta katsomamme teoksen kanssa se oli valitettavasti hieman eri yhteiskuntaluokassa.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Franz Ferdinand - Tonight: Franz Ferdinand
