maanantaina, tammikuuta 19, 2009

99 Frangia (Q1/09)

Kokonaisarvio: * * * * (Tää oli hyvä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Kevyt animehenkisyys antoi elokuvalle sopivan trendikkään sävyn.
Oheisviini: Petit Coq Rouge (Arvio erillisenä)

99 Frangia on siinä mieleSsä nerokas elokuva, että toisin kuin mainosmaailmaan ja jetset-elämään pureutuvalta tarinalta voisi odottaa, se ei ole pelkkää blingblingiä, imurointia ja alastomia naisia. Tai, määrällisesti kyllä, muttei henkisellä tasolla ja siinä on valtava ero. Huumeiden käyttö on huumeiden käyttöä ja alaston nainen on alaston nainen. Kumpaakaan asiaa ei yritetä sen enempää demonisoida kuin näyttää positiivisessa valossakaan. Kerronnassa ei ole sellaista silmien kiiluntaa, joka on nähtävissä peliriippuvaisen silmistä hänen kertoessaan kuinka paljon suurempia summia kaikki muut ovat laittaneet haisemaan.

Toinen nerokas piirre on, että vaikka tarinassa palaa raha, tekniikka on tuoreinta, eivätkä asiat jää kiinni varallisuudesta, niin elokuva ei silti edes yritä kilpailla Hollywoodin kanssa siitä, kuinka rikas ihminen voi olla. Rikkaan ja köyhän ihmisen välille on värvätty elokuvamaailman väliinputoaja, varakas ihminen. Sellainen, jolla on varaa kaikkeen tarpeelliseen ja vähän ylikin, mutta jonka lompakkoon tulisi ammottava lovi esimerkiksi Finnjetin ostosta.

Myös elokuvan loppu ansaitsee maininnan luovuudestaan ja yllätyksellisyydestään, sillä se tarjosi huomattavan konkreettisen vaihtoehdon tulkita tapahtumia. Toki mieli kulkee omia tahdosta riippumattomia polkujaan ja rekisteröi kaiken näkemänsä, mutta siitä huolimatta elokuvan loppu on mahdollista kokea ainakin jollain tasolla mieleisenään.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Rohff - Le Code De L'Horreur