Taiteellisuus: * (Yksi tähti)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Philip Seymour Hoffman on loistava.
Oheisviiniksi suosittelemme kylmän sodan tunnelmaan pääsemiseksi Sorbusta.
Tositarina kertoo kongreSsiedustaja Charlie Wilsonista, joka haluaa ojentaa auttavan kätensä Neuvostoliittoa vastaan epätoivoista sotaa käyville afganistanilaisille. Todellinen syy jalomielisyyteen on se, että Yhdysvallat haluaa voittaa kylmän sodan ampumatta itse laukaustakaan, ja Afganistan tarjoaa tähän oivan tilaisuuden. Yhdysvaltalaisten ongelmana on vaan se, etteivät neuvostoliittolaiset saisi löytää kuolleiden afgaanisissien käsistä yhdysvaltalaisia aseita, joten Afganistaniin pitää saada järjestettyä samanlaisia aseita kuin neuvostoliittolaisilla itselläänkin on. Tämän vuoksi Charlie Wilsonin on punotava sellainen juoni, että keskenäänkin sodassa olevat valtiot haluaisivat puhaltaa Yhdysvaltain näkymättömyyden puolesta yhteen hiileen. Charlie Wilsonin sodassa on olemassa kaikki ainekset patrioottiselle sankaritarinalle, jossa yksi mies kaataa koko Neuvostoliiton, mutta sitä elokuva ei ole. Se on hieman yllättäenkin melko itsekriittinen ja arvoihin realistisesti suhtautuva, jopa yhdysvaltalaisten epätäydellisyyttä korostava. Lieneekö jopa ensimmäinen kerta kun Hollywood-elokuvassa huomioidaan yhdysvaltalaisten vähäinen kiinnostus ja tietämys muun maailman asioista. Näyttelijät suoriutuvat tehtävistään mallikkaasti, mutta Philp Seymour Hoffman on ylitse muiden. Ei voi kuin ihailla miehen muuntautumiskykyä ja sitä, kuinka paljon luonnetta hän kaikkiin esittämiinsä rooleihin saa.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Radio Rock
