Taiteellisuus: * (Yksi tähti)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Ranskassa puhuttiin ranskaa
Oheisviinisuositus: Brown brothers, Everton (Aus). Kimmoisan oloinen viini, jossa oli leikkisä ja pehmyt maku. Kaukana perinteisen viinin mausta.
Kaikille niille, joiden mieleStä ranskalaiset ja yhdysvaltalaiset luulevat itsestään liikoja ja pitävät itseään valittuina kansoina, on 2 päivää Pariisissa henkistä mannaa. Siinä nimittäin molemmat pyörittelevät toisilleen silmiä ja pitävät toisiaan vähän itseään tyhmempinä. Jopa siinä määrin, että taisin kokea elämässäni ensimmäistä kertaa sympatian tunteita jenkkiä kohtaan, jonka mielestä ranskalaisten pitäisi puhua Ranskassa englantia, eikä suinkaan hänen ranskaa.
Henkisen hyvityksen ja takaisin maksun lisäksi elokuva oli suunnattoman hauska. Adam Goldbergin sarkasmi toimi niin loistavasti, että elokuvan olisi voinut rakentaa lähes yksin sen varaan. Ja itse asiassa olisi pitänytkin, sillä teos koki valtavan laadullisen ja tunnelmallisen inflaation, kun tarina kääntyi kulttuurillisista ristiriidoista parisuhteen solmukohtiin. Tuntui kuin ohjaaja Julie Delbylle olisi hiipinyt mieleen pelko siitä, etteikö elokuva voisi olla tarpeeksi vakavasti otettava, mikäli siinä ei ole mukana jotain murheellista tai raskasta pohdintaa. Mutta ei se niin olisi ollut, sillä 2 päivää Pariisissa oli siihen kohtaukseen asti, jossa näytettiin Nokia, ehkä mieleenpainuvinta ja uskottavinta kevyttä viihdettä mitä olen vähään aikaan nähnyt. Ja vaikka elokuvan rohkeus parisuhdekuvioiden myötä varisikin pois, oli se siitä huolimatta yhä niin hyvä, että jään odottamaan sen ilmestymistä dvd:lle. 2 päivää Pariisissa kuuluu nimittäin niihin elokuviin, jotka voi katsoa useampaan otteeseen.Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Sniper - Trait Pour Trait
