Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Stereotypiakatsoja: Kuusikymmentäluvun lopussa syntynyt, punkkarivaiheen läpikäynyt kloppi, joka rauhoittui kahden tyttären myötä onnelliseksi, palmikoita kömpelösti letittäväksi isäksi.
Oheisviini: Suosittelemme elokuvan rinnalle puolimakeaa, ulkoasunsa puolesta pelkistettyä tai nostalgiaa huokuvaa ranskalaista valkoviiniä.
Tilannekomiikalla höystetty ranskalainen perhedraama kertoo viidestä hyvin
erilaisesta veljeksestä, silitysraudalla paahtoleipiä kuumentavasta, hössöttävästä ja rakastavasta äidistä, sekä maskuliinisuutta pursuavasta, "ampumaratalaseja" käyttävästä konservatiivisesta isästä.C.r.a.z.y. on siunattu kertakaikkiSen loistavilla näyttelijöillä. Jokainen perheen jäsen korostaa juuri sopivissa määrin stereotyyppistä käsitystä näyttelemästään hahmosta, ei liian voimakkaasti, muttei myöskään liian haaleasti. Uskaltaisin väittää, että tässä elokuvassa on toistaiseksi vuoden parhaat näyttelijät.
Ehkä mielenkiintoisin hahmo C.r.a.z.y:ssa on perheen isä. Tyyliltään paljolti Timo T.A. Mikkosta muistutava mies, joka pesee ja vahaa autoaan, on hiljaa ylpeä kun pojat vähän tappelevat, kieltäytyvät leikkimästä tyttöjen kanssa tai käyttävät työmaakypärää. Ymmärrettävästikin isän suurin pelko elämässä on se, tuleeko pojista homoja vai ei. Homofobisuus on tässä tapauksessa sen verran voimakasta, että isä on näkevinään homoutta ja siihen viekottelevia asioita oikeastaan vähän kaikkialla. Ei liene suuri yllätys sen enempää elokuvan juonen, kuin homoseksuaalisuuden tämän hetkisen trendikkyydenkään puolesta, että yhdelle pojista syntyy pieni kiinnostuksen poikanen myös samaa sukupuolta olevia kohtaan.70-luvun tunnelma on elokuvassa läsnä todella voimakkaasti.
Rekvisiittaan tai tunnelmaa luoviin yksityiskohtiin ei tule kuitenkaan kiinnitettyä huomiota missään muissa yhteyksissä kuin silloin, kun 70-luvun arki ja nykypäivä poikkeavat merkittävissä määrin toisistaan. Housujen lahkeet ja suhtautuminen vinyylilevyihin ovat hyviä esimerkkejä ajantajun herättävistä yksityiskohdista. Veljesrakkautta on C.r.a.z.y:ssa kuvattu realistisesti. Tottakai ihmisluonteen kulmien pyöristyessä iän myötä, oppii arvostaman sisruksiaan ihan eri tavalla, mutta niiden noin parinkymmenen vuoden aikana ennen aikuisuutta on veljeksillä hyvää aikaa olla vaikka toistensa pahimpia vihollisia.
