torstaina, huhtikuuta 27, 2006

Kuoropojat (Q2)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * *1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Juoni: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: - (ei tähtiä)
Stereotypiakatsoja: Lähiaikoina täysiä kymmeniä täyttävä ajan kulkua murehtiva mies, joka löytää sanomalehdestä elokuvailmoituksen. Sen mukaan teatterissa menee elokuva, joka silloin joskus jäi näkemättä. Istuu yksinään nostalgisen tunnelman aikaansaaman liikutuksen tilassa. Saattaa käyttää lierihattua.
Oheisviini: Le Grand Noir 2003 (Erinomaisen viinin arvio erillisenä)

Kuoropojat kertoo keskittymisvaikeuksista kärsivästä erityisluokasta ja heitä kaitsemaan palkatusta opettajasta. Aiemmin surutta käytetyn kovan käden sijaan, yrittää uusi opettaja saada kurin taloon kuorolaulun avulla.

Kuoropojat oli eräänlainen paluu Taide2000:n juurille. Elokuva, jonka juoni on koroStetun yksinkertainen ja löyhä. Se ei perustu yhteen suureen kokonaiskuvaan, vaan vähäisempiin elementteihin joista muodostuu kattava kokonaisuus. Yksi tälläinen elementti on elokuvan sisältä on löydettävät pienet tarinat, jotka ryhdittävät tyylikkäästi kokonaiskuvaa. Viittaan tällä esimerkiksi opettajan ja enkelikasvoisen pojan äidin suhteen kehitykseen. Vahvasti edellisen taide-elokuvien aallon näköinen teos perustuu paljolti myös ulkojuonellisiin yksityiskohtiin kuten maisemiin ja musiikkiin. Musiikkia on osattu ripotella elokuvassa oikeisiin kohtiin ja sopivissa määrin. Ovela piirre on se, että musiikin rooli on ennemminkin tunnelmaa tukeva, kuin että se olisi suoranaisesti oma aiheensa. Musiikki näytti Kuoropojissa enemmän yhteisöltä kuin ympäristöltään.

Ystävällisyys - lipevyys
Yksi elokuvan hienoimmista ja hallitsevimmista piirteistä on alusta loppuun asti kantava harmooninen ja ystävällinen tunnelma. Vaikkei kankaalla tapahtuisi juuri mitään, tuntuu elokuva silti ilmapiirinsä vuoksi jotenkin hyvältä. Tunnelmaa ei riko edes se, tai ehkä se juuri vahvistaa sitä, että välillä mielikuvia johdatellaan hyvinkin vahvasti tiettyyn suuntaan, mutta yht'äkkiä vedetäänkin matto jalkojen alta ja käännytään pehmeästi toiseen suuntaan. Ystävällisyys ja säyseys on kuitenkin ampua elokuvan, niin sanotussa disney-lopetuksessa yli. Kovista asioista pehmeällä tavalla kertovissa elokuvissa olisi ensisijaisen tärkeää säilyttää tietyt realismin rajat ja näiltä osin Kuoropoikien jalkojen alla pölisee kalkki.