99 Frangia (Q1/09)

Kokonaisarvio: * * * * (Tää oli hyvä)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)

Miljööt: * * * (Kolme tähteä)

Erityistä: Kevyt animehenkisyys antoi elokuvalle sopivan trendikkään sävyn.

Oheisviini: Petit Coq Rouge (Arvio erillisenä)

99 Frangia on siinä mieleSsä nerokas elokuva, että toisin kuin mainosmaailmaan ja jetset-elämään pureutuvalta tarinalta voisi odottaa, se ei ole pelkkää blingblingiä, imurointia ja alastomia naisia. Tai, määrällisesti kyllä, muttei henkisellä tasolla ja siinä on valtava ero. Huumeiden käyttö on huumeiden käyttöä ja alaston nainen on alaston nainen. Kumpaakaan asiaa ei yritetä sen enempää demonisoida kuin näyttää positiivisessa valossakaan. Kerronnassa ei ole sellaista silmien kiiluntaa, joka on nähtävissä peliriippuvaisen silmistä hänen kertoessaan kuinka paljon suurempia summia kaikki muut ovat laittaneet haisemaan.

Toinen nerokas piirre on, että vaikka tarinassa palaa raha, tekniikka on tuoreinta, eivätkä asiat jää kiinni varallisuudesta, niin elokuva ei silti edes yritä kilpailla Hollywoodin kanssa siitä, kuinka rikas ihminen voi olla. Rikkaan ja köyhän ihmisen välille on värvätty elokuvamaailman väliinputoaja, varakas ihminen. Sellainen, jolla on varaa kaikkeen tarpeelliseen ja vähän ylikin, mutta jonka lompakkoon tulisi ammottava lovi esimerkiksi Finnjetin ostosta.

Myös elokuvan loppu ansaitsee maininnan luovuudestaan ja yllätyksellisyydestään, sillä se tarjosi huomattavan konkreettisen vaihtoehdon tulkita tapahtumia. Toki mieli kulkee omia tahdosta riippumattomia polkujaan ja rekisteröi kaiken näkemänsä, mutta siitä huolimatta elokuvan loppu on mahdollista kokea ainakin jollain tasolla mieleisenään.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Rohff - Le Code De L'Horreur

Viiniarvio: Petit coq (99F)

Ranskalaisen 99 Frangia-elokuvan yhteyteen olimme valinneet perinteen mukaiSesti niinikään ranskalaisviiniä. Värin osalta päädyimme punaiseen, sillä hengityksen höyryyntymisen mukaan määriteltävä punaviiniviinikausi on juuri tällä hetkellä parhaimmillaan. Muutaman ehdokkaan joukosta valitsimme keskitäyteläisen Petit Coq Rouge cabernet sauvignonin, joka erottui muista edukseen hyvin ranskalaishenkisen ulkoasunsa johdosta.

Valinta osoittautui kerrassaan loistavaksi, sillä vaikkei viiniä itseään miksikään laatutavaraksi voinutkaan kutsua, niin sen huithabeli olemus täsmäsi upeasti elokuvan vastuuttoman elämäntavan kanssa. Petit Coq teki toisin sanoen juuri sen mitä me sen toivoimmekin tekevän, eli auttoi osaltaan pääsemään sisään valkokankaan maailmaan ja tunnelmaan. Sen hauska olemus ei ollut liian hallitseva, eikä sen voinut sanoa oikeastaan olleen edes kovin vahvasti esillä, mutta sävyttäjänä se meni mainiosti. Niin Petit Coq kuin elokuvan päähenkilökin hoitivat hommansa aavistuksen ylimielisinä vähän sinnepäin. Octave mainosten kirjoittamisen ja Petit Coq makunsa osalta.

Uskallamme suositella Petit Coq Rougea mitä lämpimimmin 99F-elokuvan oheen, mutta muissa yhteyksissä emme suosittele laskemaan ainakaan yksin sen varaan.

Vuoden 2008 palkitut:

Taide-elokuvavuosi 2008 oli hyvä. TeoSten yleinen taso on ollut vuosi vuodelta nousemaan päin, eli toisin kuin talous, vaihtoehtoelokuvat elävät juuri nyt jyrkkää nousukautta. Yhtenä hyvänä esimerkkinä tästä on viiden tähden elokuvien runsastunut määrä. Siksi Vuoden vaihtoehtoelokuvan valitseminen tuntuikin poikkeuksellisen kunniakkaalta ja omasta mielestämme äidyimme jopa rohkeaksi tituleerattavaan valintaan. Koemme näin siksi, että normaalisti olemme antaneet huomattavasti enemmän painoa elokuvien monimuotoiselle ja persoonalliselle lähestymiskulmalle, mutta tällä kertaa valintamme oli poikkeuksellisen pelkistetty. Valitsemamme elokuva ei ollut poliittinen, kantaaottava, vastavoimainen tai omalaatuinen. Se oli vain hyvä, koskettava ja paras.


Taide2008 erikoispalkinto: La Rabia-elokuvan loppu

La Rabian loppu on ihailtavan napakka. Harvassa elokuvassa uskalletaan jättää loppuratkaisusta samalla tavalla kaikkea höttöä pois ja kiteyttää kaikkea sitä pariinkymmeneen sekuntiin, mitä normaalisti vatvotaan minuuttitolkulla. Kerrassaan nerokas lopetus ja ehdottomasti Taide2008 erikoispalkinnon arvoinen. Lue tästä.


Vuoden 2008 elokuvateatteri - Kino Engel

Emme ole koskaan aiemmin palkinneet Vuoden elokuvateatteri-palkinnolla kantateatterimme, vaihtoehtoisen elokuvakulttuurin esitaistelijaa, Kino Engeliä. Syy on piillyt siinä, että kyseisen pyhätön kohdalla odotukset ovat olleet sen verran korkeammalla kuin millään muulla teatterilla, eikä Kino Engel toisaalta ole myöskään vuosien aikana juurikaan kehittynyt. Haluamme tässä kohdassa kuitenkin painottaa, ettemme missään nimessä odotakaan Kino Engeliltä mitään puitteisiin liittyvää kehitystä, kuten valtavaa remonttia tai kalusteiden näkyvää uusimista, vaan ennemminkin tarjontaan ja palveluun liittyvää kehitystä. Tänä vuonna Kino Engel palautti ohjelmistonsa muutaman harhavuoden jäljiltä taas lähemmäs sitä linjaa, jonka vuoksi Engelin aikoinaan valitsimme kantapaikaksemme. Päättyneenä vuonna Sofiankadulla oli mahdollista nähdä sellaisia elokuvia, joita ei muilla valkokankailla nähty. Siksi vuoden 2008 elokuvateatteri on Kino Engel.


Vuoden 2008 elokuvaviini - Sauvignon Lurton Bordeaux

Perhonen lasikuvussa-elokuvan yhteyteen valitsemamme persoonallinen Sauvignon Lurton Bordeaux-valkoviini huokui niin kauniilla tavalla syysillan atmosfääriä, ja säilytti sen verran hyvin pehmeän makunsa, ettei vuoden 2008 elokuvaviinistä syntynyt juurikaan eriäviä mielipiteitä. Lue tarkempi esittely TÄSTÄ.

Vuoden 2008 näyttelijä - Martina Gedeck (Baader Meinohof complex)

Perustelut Martina Gedeckin valintaan ovat yksinkertaiset. Nainen tulkitsee sisäisen maailmankuvan ja mielentilan muuttumista, sekä sisäistä tuskaa niin aidon ja vaikuttavan oloisesti, ettei suoritusta voi olla huomioimatta. Rooli näyttää siltä, että se on saattanut käydä Gedeckin omillekin voimille. Hieno ja vakuuttava, päättyneen vuoden paras näyttelijäsuoritus.


Vuoden 2008 vaihtoehtoelokuva - Perhonen lasikuvussa

Perhonen lasikuvussa on ennen kaikkea koskettava elokuva. Se on myös kaunis, herkkä ja mikä parasta, suoraviivainen. Siinä on yksinkertainen tarina, jonka kiinnostavuuteen ja hyvyyteen ollaan luotettu juuri sen verran, ettei ydintarinaa ole höystetty millään sellaisella, mikä ei siihen luonnollisesti kuuluisi. Perhonen lasikuvussa on sellainen elokuva, että mikäli se ei olisi niin loistava kuin on, se olisi totaalisen puuduttava suuri harmaa lohkare, jonka olemassaolosta ei jaksaisi juuri piitata. Mutta Perhonen lasikuvussa-elokuvassa on kaikki yksityiskohdat paikoillaan, ja siksi Taide2000 valitsi sen tiukan väännön jälkeen Vuoden 2008 vaihtoehtoelokuvaksi. Lue tarkempi esittely TÄSTÄ

Stockholm Tour 2008 - Sollentuna

NeonkeltaiSeen takkiin pukeutunut remonttimies heiluttelee kävellessään vasaraa kädessään ja viheltelee. Pikkukivet vain rahisevat painavien askelten alla. Vaikka mies käytöksensä puolesta vaikuttaakin leppoisalta tyypiltä, on olemuksessa aistittavissa silti jotakin kireää. Hänen musisointinsa loppuu kuin seinään, kun yksi meistä, Taide2000:n jäsenistä, kaivaa kameran tihkusateessa kastuneen talvitakkinsa taskusta ja ottaa kuvan viheltelijän kattopalkkia hitsaavasta kollegasta. Vaikka koko muu maailma vaikeroi ja vapisee aluillaan olevan talouskriisin edessä, ei Sollentunassa säästellä. Se on vasta puhekamassa kukkaansa. Lähes joka toisella vastaantulijalla on yllään timpurin vaatteet tai suojakypärä, eikä syynä ole mikään muu kuin ylitsepursuava vauraus ja sitä seuraava kasvu. Täällä rakennetaan lisää. On vaikeaa kuvitella, että esimerkiksi Tenstassa, Albyssä tai vaikkapa Rågsvedissa, jossa vierailimme tasan vuosi sitten, voisi menestyä sushi-ravintola samalla tavalla kuin täällä. Kunnassa, jonka keskustassa seisoo liukuovilla varustettu monikerroksinen hotelli.

Olisi helppoa sanoa Taide2000:n tehneen hukkareissun hyvin voivaan Sollentunaan, sillä perusajatuksenahan meillä on ollut alusta alkaen tukea ja kannustaa kukoistukseen sellaisia Suur-Tukholman kaupunginosia ja kuntia, jotka voivat huonosti, ja joita turistit karttavat. Sollentuna ei voi yleisillä mittareilla mitattuna mitenkään huonosti, mutta koemme vierailumme siltikin ehdottoman tärkeäksi, sillä uskomme pinnan alla tikittävän aikapommin. Kysymys kuuluu seuraavasti - mistä Sollentunan vauraus on peräisin. Kuinka kunta, jonka nimi nousee esille joka kerta rikollisuudesta puhuttaessa voi kukoistaa näin? Kunta, jonka kuuluisimman henkilön, eli Malmvägenillä asuneen Christer Pettersonin maine perustuu pääministeri Palmen murhaepäilyyn. Onko Sollentunan raha likaista tai onko maitokaupassa maitoa? Tästä syystä Taide2000:n vierailua Sollentunassa voisi verrata veden antamiseen nääntyneelle vehkalle. Vaikka rahaa virtaa kunnan kassaan ja sen asukkaiden tileille, tarvitaan myös puhdasta, oikeaa rahaa. Päivänvalon kestävää ja palkkatyöllä ansaittua valuuttaa, joka päätyy sollentunalaisten käyttöön turismin eri lieveilmiöiden, kuten kiertoajelujen, perhemajoitusten ja ruokaravintolapalveluiden kautta. Se on ainoa oikea tie kukoistukseen, ja vain sitä kautta sollentunalaiset remonttimiehet voivat vihellellä kameroista piittaamatta, riemumielin, kappaletta Me Teimme Sen – Vi Gjorde Det.

Palkintokandidaatit

Taide-elokuvavuosi 2008 on Taide2000:n kvartaalijaksotuksen mukaan päättynyt. Tällä hetkellä elämme siis jo vuotta 2009, ja käymme läpi niitä nimiä, jotka meidän tulisi palkita kuluneen vuoden parhaista edesottamuksista. Palkinnon saajat julkaisemme heti vuodenvaihteen jälkeen.

Ehdokkaina palkinnonsaajiksi ovat:

Vuoden 2008 paras vaihtoehtoelokuva:

La Rabia (Q4)
Perhonen lasikuvussa (Q3)
Orkesterin vierailu (Q2)
Taivaan reunalla (Q2)
Leijapoika (Q2)

Vuoden 2008 näyttelijä:

Lars Brygmann (Til doden os skiller)
Philip Seymour Hofmann (Charlie Wilsonin sota)
Sasson Gabai (Orkesterin vierailu)
Martina Gedeck (Baader Meinohof complex)
Ahmad Khan Mahmoodzada (Leijapoika)
Nurgül Yesilçay (Taivaan reunalla)

Vuoden 2008 elokuvaviini:

Sauvignon Lurton Bordeaux (Perhonen lasikuvussa)
Estancia del Fuego (I'm not there)
GD Red (Persepolis)
Cono sur Tocornal Syrah Cabernet Sauvignon (My blueberry nights)
Prahova valley (4 kuukautta, 3 viikkoa, 2 päivää)

Näiden kolmen kategorian lisäksi valitsemme vuoden elokuvateatterin, sekä palkitsemme mahdollisesti jonkin palkintoa kaipaavan tahon Taide2008-erikoispalkinnolla.

Palkitut julkistamme vuoden vaihduttua!

Lamb of God (Q4/08) (R&A)

Kokonaisarvio: ** (Kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * (Yksi tähti)
Miljööt: ** (Kolme tähteä)
Erityistä: Lapsen valkoinen lammaslelu on pörröinen
Oheisjuomaksi suosittelemme argentiinalaista vuohenmaitoa.

Elokuva kuvaa argentiinalaisten onnetonta läHihistoriaa kytkettynä latinalaista Amerikkaa nykyisin riivaavaan kidnappaus- ja lunnasvaatimusdraamaan. Teoksen suurimmaksi anniksi jää kuitenkin teknisesti kivasti toteutettu kahden eri aikakauden samanaikainen esitys valkokankaalla. Muutoin harvinaisen vaisu ja perinteinen leffa, jonka monet tasapaksut Hollywood-tuotannotkin ylittävät.

Involuntary (Q4/08) (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)
Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)
Miljööt: * ** (Kolme tähteä)
Erityistä: Leffe, Leffe, Leffe; Leffe är du, Leffe är jag, Leffe är vi -laulu Leif-nimisestä (piilo)homosta
Oheisviini: Fuzion malbec 2007 (ARG)

Ohjaaja Ruben Östlund koHauttaa kansankodin syviä rivejä todetessaan, että kun ruotsalainen juhlien isäntä ampuu itseään ilotulitteella silmään, hän ei hakeudukaan samantien hoitoon vaan viihdyttää vieraitaan kunnes viimeinenkin juhlija on lähtenyt - oman terveytensä uhalla. Elokuva on oivaltava kuvaus tilanteista, joissa ihmiset eivät käyttäydy järkevästi. Otokset ovat pitkälti improvisoituja ja kokonaisuus erittäin viihdyttävä.

Taide2000:n Maaseutumaanantai - Kaksi elokuvaa karjankasvatuksesta:

La Rabia (Q4/08) (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)

Miljööt: * * (Kaksi tähteä)

Erityistä: Vähäinen valoisuus tuo elokuvaan oman synkän sävynsä.

Oheisviinisuositus: Inca cabernet malbec.

KritiSoimme taannoin Richard O:n tarinaa siitä, ettei siinä oltu käytetty vaihtoehtoisia kerrontamuotoja usein toistuville samoille asioille. La Rabiassa oli, ja se näkyy myös tähdissä. Elokuva ei ole jättipotti niinkään sisältönsä ja juonensa puolesta, mutta kokonaispakettina se on hivelevä. Siinä on selkeä teurastusten, huorintekojen, lastenkasvatuksen ja maaseudun arjen muodostama synkkä linja, jota ollaan höystetty hetkittäisillä nopeilla piirroskuvilla, ynnä muilla pienillä mausteilla. Syvimmän kumarruksen ansaitsee kuitenkin loppukohtaus, tapahtumasarja, johon 99,9% maailman tähänastisista elokuvista olisi käyttänyt 3-10 minuuttia, mutta La Rabia vain noin parikymmentä sekuntia. Tsup, tsup, tsup, tsup ja lopputekstit! Kerrassaan nerokas ratkaisu.

Taide2000 väittää, että argentiinalaiset tekevät tällä haavaa kaikkein luovimmat elokuvat koko maailmassa.

Tulpan (Q4/08) (R&A)

Kokonaisarvio: * (Yksi tähti)

Taiteellisuus: * * (Kaksi tähteä)

Miljööt: * * (Kaksi tähteä)

Erityistä: Ei mitään erityistä.

Oheisviini: Italialainen Botter rosso salento oli huokeasta hinnastaan huolimatta erinomainen, joskin inan laihuuteen taipuvainen. Välittömän kadunmiesmäinen.

KazakstanilaiSten karjankasvattajien lammaskuolemista ja rakkaushuolista kertova Tulpan on ehdottomasti yksi käynnissä olevan taide-elokuvavuoden puuduttavimmista kokemuksista. Ehkä jopa vuoden huonoin elokuva. Kymmenen minuutin jälkeen henkinen kantti alkaa taittua, eikä toivonkipinöitä nähdä sittemmin kuin Tulpanin oven takana, trombin ja ukkosen ilmestyessä ja lopputekstien myötä. Kuten Dante01-elokuvan yhteydessä kehuimme, on todella huono elokuva huomattavasti parempi vaihtoehto kuin todella puuduttava elokuva, ja sen Tulpan kyllä alleviivaa. Kokemus järkytti Taide2000:tta.