Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Tunnelma: * * (kaksi tähteä)
Oheisviini: Oriachovitza cabernet sauvignon
Taide2000:lla oli kovat odotukSet Tarinoita kulta-ajalta -elokuvaa kohtaan, mutta jouduimme valitettavasti pettymään. Viidessä erillisessä tarinassa olisi ollut kyllä itse tarinoina potentiaalia, mutta joko oman asennoitumisemme, tai sitten laahaavan kerrontatavan takia kaikki tarinat tuntuivat jäävän hieman laimeiksi ja passivoiviksi. Ensimmäistä kertomusta lukuunottamatta, jonka kruunasi lopuiltakin tarinoilta enemmän odottamaan laittanut karusellikohtaus.Kulta-ajan tarinoiden heikkous piilee siinä, että niiden punainen lanka on kätketty liian hyvin, mikäli niitä, tai sitä edes on. Tarinan päätyttyä sitä jää vain toljottamaan hivenen turhautuneena kankaalle, ja miettimään, että mitä sitten. Tarinoista puuttuu loppu, ja olkoon se sitten miten taiteellista ja diippiä hyvänsä, niin se saa kokonaisuuden tuntumaan monotoniselta jyskytykseltä ja ajan haaskuulta.
Toinen ongelma, joka tällaisissa useita eri tarinoita yhdistelevissä elokuvissa tapaa olla, on samastumisen mahdollisuuden puute. Elokuva ja sen hahmot eivät pääse samalla tavalla iholle, jos sen päähenkilöt vaihtuvat aina silloin, kun heihin on juuri tutustunut. Vaikka episodit ovatkin kohtalaisen pitkiä, ei Tarinoita kulta-ajaltakaan välty roolihahmoruletilta. Tyyppejä tulee ja tyyppejä menee, eikä itselle jää muuta kuin epävarmuus siitä, kannattaisiko riisua takki päältä, vai onko elokuva loppumassa ihan kohta.
Oli elokuvassa silti jotain hyvääkin. Näyttelijäin työ toimii olosuhteista huolimatta hyvin ja maisemat näyttäytyivät sillä tavoin tyylikkään rosoisina, että Romanian tunnelmaan pääsi mukavasti ja helposti kiinni. Hapuilevassa kokonaisuudessa juuri rakennukset, porraskäytävät, autot ja kaikki muut tarve-esineet pitävät kiinni siitä muuten uupuvasta yhtenäisestä linjasta, ja antavat siten koko elokuvalle sydämen.
Taustamusiikkina tämän tekstin sävyyn vaikutti: Ataxia - Automatic Writing
