Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * * * (Viisi tähteä)
Tunnelma: * * * * (Neljä Tähteä)
Erityistä: Elokuvan musiikeilla ja tapahtumilla on erikoinen kontrasti.
Oheisviini: Yali carmenere 2008 (Arvio erillisenä)
Mielenkiintoinen kySymys on, onko ihmisen julmuutta shokeeraavan järkyttävällä tavalla kuvaava elokuva suurempaa kokonaisuutta ajatellen parempi, kuin sellainen, joka päästää katsojansa vähemmällä. Sin nombre kuuluu nimittäin ryhmistä jälkimmäiseen. Ainakin osittain. Siinä on omat jengielämän ja rikollisuuden äärimmäisyyteen liityyvät ahdistavuutensa, mutta siihen on jätetty myös reilusti tilaa vapalle hengitykselle. Koimme tämän vaihtoehdon ainakin sikäli onnistuneemmaksi, että sanoma meni perille, mutta lipusta maksettua hintaa vastaan sai jonkinlaisen yhteiskunnallisen vastuullisuudentunteen lisäksi myös velvoitteetonta nautintoa. On hyvä tietää ympäröivän maailman epäkohdista, mutta joskus on myös kiva saada ihan vain nauttia junakyydistä Meksikon halki. Varsinkin tässä tapauksessa, kun koko elokuva oli täytetty toinen toistaan täydellisemmillä kuvilla. Muistikuviemme mukaan Taide2000 ei ole koko kymmenvuotisen historiansa aikana nähnyt ainuttakaan näin upeilla maisemilla ryhditettyä teosta.
Sin nombre oli muutenkin erikoinen ja tavallaan ristiriitainen elokuva. Se hämmensi muun muassa siten, että hetkillä jolloin odotti pirun pääsevän merrastaan, soi taustalla sellainen musiikki, jollaista on tottunut kuulemaan lähinnä tacojen syönnin yhteydessä. Ja tämä siis vain yhtenä konkreettisena esimerkkinä monen vertauskuvallisemman joukossa. Sin nombre oli ehkä siksi niin ristiriitainen elokuva, että se oli samaan aikaan, omalaatuisella tavalla, upea ja julma.Sin nombre ei ole välttämättä vuoden kohokohta kaikkein herkkähermoisimmille, mutta muuten se on verrattaen halpa, avartava ja ilmakehää säästävä matka Meksikoon.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: O Rappa - O Silêncio Q Precede O Esporro
