Oli miten oli, Taide2000 elää juuri nyt kriittisiä aikoja. On totta, ettei ideamme, viinien ja elokuvien arviointi, ole sidottu paikkaan taikka aikaan, mutta totta on myös se, että menneiden aikojen kaipuusta, muuttuvan maailman ennallaan säilyvistä kappaleista ja pysähtymisen mahdollisuudesta voimansa ammentava toimintamme on Café Engelin katoamisen myötä henkitoreissaan. Missä me nyt valmistaudumme näytöksiin, ja missä me nyt laadimme listat kunkin vuoden parhaista elokuvista, näyttelijöistä tai viineistä. Missä me kohotamme heinäkuun lopussa maljat kymmenelle vuodellemme, kun Café Engeliä ei enää ole? On nimittäin niin, ettei ole toista Café Engeliä. Ei edes mitään vähän vastaavaa, sillä Café Engel ei ollut hyvä kahvila hyvällä paikalla. Se oli henkinen tila ja tunnelma, jonka jokainen jäsen teki iloisuudellaan ja lämminhenkisyydellään maailmasta hitusen kauniimman paikan. Taide2000 ei ole historiansa varrella kokenut olleensa minnekään muualle yhtä tervetullut kuin Café Engeliin.
Ja oli miten oli, rakennelma nimeltä Taide2000 seisoo juuri nyt vain yhden jalan varassa. Kun Kino Engel lähitulevaisuudessa remontoidaan, ei ole alkuunkaan varmaa, miten me siitä selviämme. Aina on olemassa elokuvia ja viinejä, mutta ovatko ne kuitenkaan sellaisinaan Taide2000:n arvoisia, sillä emme mekään koe itseämme vain elokuvia ja viinejä arvioivaksi tahoksi. Näin Café Engelin hautajaisten jälkeen sitä kun huomaa myös Taide2000:n olevan eräänlainen henkinen tila, joka on riippuvainen ympärillä olevista elementeistä.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Yann Tiersen - Amélie soundtrack