Kun Taide2000 aikoinaan löysi GD Whiten, tulkitSimme sitä kotiviinin teossa poikkeuksellisen lahjakkaiden koulukaverien paisuneeksi lestinheitoksi. Olimme varmoja, että rennosti elämään suhtautuneet kaverit olivat tehneet vanhaan suolakurkkupurkkiin, makunsa puolesta täysin omaan luokkaansa kuuluvaa kotiviiniä. Sellaista, ettei edes viinitarhurin pojan viini ollut maistunut yhtä hyvältä, vaikka hänellä oli sentään käytössään suolakurkkupurkkia paremmat laitteet ja muutenkin oikeammat otteet. Sana "Gerardin" ja "Danielin", hilpeyttä herättävän hyvästä kotiviinistä levisi kuitenkin kulovalkean tavoin ja kohta lähes kaikki olivat tilaamassa heidän tekemää juomaansa milloin mihinkin koulun juhlaan. Kaikki muut paitsi viinitarhurin poika, jonka mielestä Gerard ja Daniel olivat vain leväperäisiä moukkia, jotka eivät ymmärtäneet miten viiniä oikeasti piti tehdä. Eräänä tiistaisena iltapäivänä Daniel makasi kengät jalassa Gerardin sohvalla, roikotti tupakkaa suupielestään, tuijotti flegmaattisena musiikkitelevisiota ja kysyi kaveriltaan sen enempiä ajattelematta, että pitäisikö kotiviinistä ruveta ottamaan sen verran rahaa, että voisi joskus ostaa ihan oikeatakin viiniä. Silloin syntyi ajatus isommasta suolakurkkupurkista, pullottamisesta ja ennen kaikkea siitä, ettei kaverusten tarvinnut enää jatkaa pakkopullalta tuntunutta opiskeluaan, mikäli kotiviiniä haluavien ihmisten määrä paisuisi riittävän suureeksi.Muutamia vuosia myöhemmin Daniel nyökkää tuskin huomattavasti pienen kaupungin tutulle mattokauppiaalle ja sanoo värittömällä äänellä hänen ja Gerardin menestyksen johtuvan siitä, että he ovat yksinkertaisesti niin helvetin hyviä ja lahjakkaita viinitekijöitä. Gerard on mitä ilmeisimmin samaa mieltä, vaikkei haluakkaan puida asiaa sen enempää Karibian lämmöstä käsin. Danielin mielestä kritiikki GD Redin vetisyyttä kohtaan on turhaa. GD Red on GD rediä ja joku muu viini on sitten toisenlaista. Niin pitkään kuin pullot katoavat entisenlaiseen tahtiin kaupoista, sen maku on riittävän hyvä.
Vakavailmeinen viinitarhurin poika pysähtyy pyörällään pienen kahvilan eteen ja kieltää olevansa enää katkera Gerardin ja Danielin menestyksestä, vaikka myöntääkin boikotoivansa heidän viinejään. Kapeat kasvot ovat vuosien saatteessa saaneet vähän pyöreyttä ja ohuet viikset ovat tarkasti ajettu. Hän siteeraa lyhyehkön keskustelun päätteeksi tunnettua chileläistä sommelieria, jonka mukaan viinintekijän tunteet voi maistaa valmiissa viinissä...
GD Red on ylimielisyydestään huolimatta neljän tähden viini ja se sopii erinomaisesti Persepolis-elokuvan rinnalle.
