Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Minna Haapkylä näyttelee ranskalaiselokuvassa toista naispääosaa.
Oheisviini: Le Cardinal Cristal, joka on puolikuiva, pehmeähappoinen ja hedelmäinen ranskalainen valkoviini. Tuote on valmistettu sauvignon ja sémillon -rypäleistä.
Käärmeen merkki kertoo kiristyksestä. Kyseenalaista bisnestä pyörittävä vanha muukalaislegionalainen iskee silmänsä rikkaan saksalaismiehen tyttären kanssa naimisissa olevaan mieheen ja ryhtyy tekemään valtaisaa määrää työtä saadakseen tätä suhteellisen rutinoituneesti elävää päähenkilöä tekemään salattavan kokoisia virheitä.
Kai sitä fikSutkin ihmiset ottavat päivänvaloa kestämättömiä harha-askeleita, joita väijymällä heitä voisi kiristää, ettei kiristettävien päähenkilöiden tarvitsisi olla aina ihan totaalisia aaseja, jotka juoksevat tuntitolkulla siiman päässä olevan setelin perässä tajuamatta silloinkaan. Ja toisekseen, kenen vaimo päästää yhtäkkiä kuvioihin ilmestyneen, oudon sulavasti käyttäytyvän miehen ensitapaamisen jälkeen kotiinsa yllättävälle iltapäiväkahville? Käärmeen merkissä päähenkilöiden typeryys oli kai aika minimissään, mutta ei tarina siltikään realistinen ollut. Trillereissä ei kai vaan voi välttyä siltä, että ennen lopputappelua kaikkien jäljelle jääneiden henki on mitä erikoisemmalla tavalla aikaa vastaan uhattuna ja poliisi saapuu ambulanssi- palomies- ja psykiatriarsenaaleineen paikalle vasta sitten kun fyysisesti vahvempi pääpahis on saatu oveluudella ja neuvokkudella nujerrettua. Se mitä Käärmeen merkin eduksi on laskettava, niin se oli venytetty suosiolla
parituntiseksi ja näin ollen asetelmien rakentumisille jäi juuri sopivasti aikaa. Joka hetki ei tapahtunut jotakin ja pienemillekin yksityiskohdille annettiin ainakin jonkinasteinen selitys. Oli myös ihailtavaa, että todellisten luonteiden paljastumista oltiin jaksettu venyttää huomattavan pitkään. Tai ainakin itse koen, että tämän tyylisissä elokuvissa mielenkiinto ja uskottavuus tuppaavat kaikkoamaan siinä vaiheessa kun sekä kasvottoman kiristäjän ja uhrin todelliset henkilöllisyydet ovat tulleet esiin. Toisaalta, yleensä juuri siinä vaiheessa alkaa se yliampuva räiskintä ja sukulaisten tai tuttavien ongelmitta sujuva kidnappaaminen. Yksi tämän elokuvan hyvistä puolista oli myös sen ranskalaisuus, se kun takaa aina tietynlaisen sävyn. Ja Ranska tai Eurooppa ylipäätään tuntuu pääsääntöisesti arvaamattomammalta ympäristöltä kuin Yhdysvallat.
parituntiseksi ja näin ollen asetelmien rakentumisille jäi juuri sopivasti aikaa. Joka hetki ei tapahtunut jotakin ja pienemillekin yksityiskohdille annettiin ainakin jonkinasteinen selitys. Oli myös ihailtavaa, että todellisten luonteiden paljastumista oltiin jaksettu venyttää huomattavan pitkään. Tai ainakin itse koen, että tämän tyylisissä elokuvissa mielenkiinto ja uskottavuus tuppaavat kaikkoamaan siinä vaiheessa kun sekä kasvottoman kiristäjän ja uhrin todelliset henkilöllisyydet ovat tulleet esiin. Toisaalta, yleensä juuri siinä vaiheessa alkaa se yliampuva räiskintä ja sukulaisten tai tuttavien ongelmitta sujuva kidnappaaminen. Yksi tämän elokuvan hyvistä puolista oli myös sen ranskalaisuus, se kun takaa aina tietynlaisen sävyn. Ja Ranska tai Eurooppa ylipäätään tuntuu pääsääntöisesti arvaamattomammalta ympäristöltä kuin Yhdysvallat.Yhteenvetona Käärmeen merkistä voisi sanoa, että se muistuttaa vähän jokin aika sitten ilmestynyttä Houkutus-elokuvaa, mutta on eurooppalaisempi, verkkaisempi ja teatterimaisempi. Minna Haapkylä pärjäsi kankaalla hienosti ja tällä kertaa kun kyseessä ei ollut kovinkaan taiteellinen teos, ei tuttuudestakaan ollut haittaa.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Sniper - Grave Dans La Roche
