Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Suosittelemme elokuvaa niille, joille Edith Piaf on merkittävä henkilö.
Oheisviiniksi suosittelemme, ranskalaisissa viineissä yleensäkin aistittavaa, kovuutta korostavaa punaviintä. Hienoinen koppavuuskaan ei ole viinissä pahasta.
Täytyy noStaa tälle elokuvalle siinä mielessä hattua, että se kertoi Edith Piafista sillä tavoin rehellisellä otteella, ettei se vain ylistänyt nerokasta taiteilijaa ja halunnut piilotella monien elämänkertaelokuvien tapaan päähenkilönsä oikukasta ja itsetietoista puolta. Persoonan haastavuus nostettiin varsin selkeästi esille, mutta siitä huolimatta kokonaisuus jäi mieleen Piafia kunnioittavana. Ja ehkäpä juuri aidosti kunnioittavana, sillä tottahan jokainen meistä on omanlaisensa yhdistelmä niin hyviä kuin huonojakin piirteitä. Edith Piaf muistuttaa katsojia myös perinteisestä tavasta poiketen ystävien tärkeydestä, mikä on yhtälailla ylväs ratkaisu kuin sekin, ettei kuolinvuoteella ole todellisuudessa mahdollisuutta sanoa kaikille läheisille kaikkea sitä, mikä on joskus jäänyt sanomatta.
Elämänkertana Edith Piaf - Pariisin varpunen on rehellisyyttä lukunottamatta kokolailla keskiverto, ehkä jopa aavistuksen mitäänsanomaton elokuva. En toivonut mitään älytöntä revittelyä, mutta itse tarinan värikkyyteen nähden oli ulosanti kyllä aavistuksen köyhää. Mutta kuten sanottua, on Pariisin varpunen varmasti suuri ja tärkeä elokuva niille, joille laulajatar merkitsee henkilökohtaisella tasolla. Yhtenä iltana kerroin toverilleni bussimatkalla kovista odotuksista, joita olin tälle elokuvalle asettanut. Kun onnikasta jäätyäni kävelin kohti kotia, alkoi takaani kuulua hiki hatussa kiirehtivän vanhemman rouvashenkilön puuskutuksen sekaista pahoittelua. Hiljalleen valkeni, että hän oli äärimmäisen pahoillaan ensinnäkin siitä, että tuppasi näin vieraiden ihmisten puheille ja toisekseen siitä, että oli salaa kuunnellut toisten keskustelua. Kiinnostus oli kuitenkin vienyt sisäisessä taistelussa voiton ja hän janosi tietää mitä puhuimme elokuvista ja Edith Piafista. Rouva vaikutti silminnähden tyytyväiseltä kuultuaan mistä oli kysymys ja kertoi haikeutta äänessään saaneensa kunnian päästä Piafin konserttiin Pariisiin silloin, kun se vielä oli mahdollista. Se, mitä siis uskon, on se, että tälle rouvalle elokuva on varmasti viiden tähden mestariteos.Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: France Vivace ja Skyrock, Paris
