Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)
Miljööt: * * * (Kolme tähteä)
Erityistä: Juonensa takia ehkä aavistuksen epäranskalainen elokuva.
Nuoren, pianiStitytön soittoura päättyy kylmästi, kun hän konservatorion soittokokeessa hävittää juonen täysin, erään tuomarin jaeltua nimikirjoituksia kesken hänen soittonsa. Jäätävän oloinen tyttö lopettaa sopittohommat siltä seisomalta ja aloittaa parikymmenvuotisen katkeroitumisen. Sattuman kautta hän päätyy tuon pitkän ajan jälkeen samaisen tuomarin kotiin laspsenvahdiksi ja aloittaa välittömästi nerokkaasti suunniteltujen kostotoimien organisoinnin.Pianistin sivunkääntäjä on vehreä elokuva, jossa on ripaus trilleriä ja hyppysellinen taidetta. Se on satiinia sellaisen naisen yllä, jonka kylmyys alkaa näkyä sen verran voimakkaasti, että kohtalokkuus muuttuu sadismiksi. Mikäli tämän elokuvan olisivat tehneet jotkut muut kuin ranskalaiset, voisi se olla melko luotaantyöntävä kokonaisuus. Kauniit maisemat ja päähenkilön ajoittainen laupeus saavat muuten raa'an maailman tuntumaan edes hetkittäin hivenen pehmeämmältä. Näyttelijät saavat nostettua hahmoistaan esiin useampia ulottuuvuuksia, ja saa siten hahmot tuntumaan sopivan inhimillisiltä. Juoni on siinä mielessä upea, että lopputekstien myötä sitä jää mietiskelemään kuinka pitkälle kaikki olikin viety. Kokonaisuutena Pianistin sivunkääntäjä on elokuva, jolle on velvollisuus antaa neljä tähteä, mutta mitenkään helpolla se ei niitä ansaitse. Jokin siitäkin taas puuttui, en tiedä tarkalleen mikä, mutta jokin samankaltainen juttu kuin Lapsi-elokuvastakin.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Sniper - Gravé Dans la Roche
