Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * (kaksi tähteä)
Kuka elokuvaa katsoi: Ruotsissa lapsuutensa viettänyt 50-luvun nainen, joka on nykyisin muuten täysin suomalainen, mutta puheen nuotissa ja käytöksessä on vielä jäänteitä ruotsin ajoista.
Oheisviiniä ei tilaisuudessa virka-aikana järjestetyn näytöksen vuoksi ollut.
KriiSissä olevasta ruotsalaisesta perheestä kertova Suusta suuhun on elokuva, jossa isän ja äidin väliltä on kaikonnut ylimääräinen keskinäinen lämpö. Leikki-ikäinen tytär aiheuttaa vanhemmilleen stressiä siksi, ettei heillä itsellään tunnu olevan aikaa jälkeläisensä kasvattamiseen tai tukemiseen. Perheen toinen lapsi, murrosikäinen poika kulkee missä kulkee, joskin on varsin säntillinen ja luonteeltaan tasapainoisen oloinen. Varsinainen murheenkryyni, juuri kahdeksantoista vuotta täyttävä vanhin tytär on kadonnut kotoa varsin epäsäännööllistä elämää viettävän miesystävänsä nurkkiin vihaamaan vanhempiaan.Äidin kanssa riitelyssä ei yleensä ole pahinta itse riiteleminen, tai mikään muukaan siihen välittömästi liittyvä tunnetila. Pahinta on se ilmeetön, luhistunut ilme, joka saattaa näkyä äidin kasvoilta vielä päiviä tai viikkojakin itse myrskyn jälkeen. Ilme sekä näyttää, että kätkee sisälleen kaiken sen surun, tuskan ja ahdistuneisuuden, jonka yhteenotto on aiheuttanut. Suusta suuhun -elokuvassa oli tämä ilmeettömän tuskainen ilme ahdistavan voimakkaasti läsnä. Äidin lohduttomus, isän alistunut flegmaattisuus ja tyttären vilpitön inho vanhempiaan kohtaan aikaansaivat sellaisia tuntemuksia, että oli pakko vaihtaa vähän asentoa. Ja kun kaikki oli mustimmillaan, siinä tilassa, ettei edes perhepiirin kuolemantapaus olisi jaksanut enää järkyttää, oli Björn Runge löytänyt vielä yhden vaihteen lisää... Sarkastisen onnellinen, hieman Aimee Mannia muistuttava musiikki! Tuntui jokseenkin vähäpäiseltä marssia ulos elokuvateatterista kun päässä pyöri sulassa sopusoinnussa perhoset, tuonela, piknik ja viiltely.
Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Outkast - ATLiens
