Taiteellisuus: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Juoni: * * * 1/2 (kolme ja puoli tähteä)
Miljööt: * * * * 1/2 (neljä ja puoli tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * (neljä tähteä)
Stereotypiakatsoja: Ennen perheen perustamista aktiivisesti penkkiurheilua harrastanut pieksämäkeläismies, joka muistaa hyvin Münchenin vuoden -72 olympialaisissa olleen "jotain hässäkkää". Seuraa elokuvaa pettyneenä sen vähäiseen nostalgia- ja urheilutarjontaan.
Oheisviini: Tilaisuus järjestettiin virka-aikana, joten oheisviiniä ei ollut.
Jos olisin tiennyt ennen kuin jo istuin elokuvateatterin penkissä, että München on Steven Spielbergin ohjaama, olisin todennäköisesti keksinyt itselleni muuta tekemistä. Onneksi en tiennyt, sillä München oli näkemisen arvoinen, näkökulmaa tuova ja jopa sivistävä elokuva. Taiteellisesta elokuvasta se oli kaukana, mutta mielenkiintoisiin ja tietyllä tavalla ajankohtaisiinkin tositapahtumiin perustuvana se oli realistinen ja siksi hyvin samastuttava. Ajankohtaisuudella tarkoitan palestiinalaisten vaaleja ja profeetta Muhammedin pilakuvien ympärillä paisuvaa kriisiä. Vaikka elokuvassa näkyykin negatiivisessa mielessä Steven Spielbergin kosketus, on silti myönnettävä, että ohjaajan sydämessä asuu jotain muutakin kuin ikuinen, yliampuva seikkailija.Epäilen, että World Trade Centerin kaksoistornit, jotka häämöttävät leikkipuiston taustalla, kun väkivallan puhutaan synnyttävän raaempaa väkivaltaa, eivät olleet Spielbergin idea. Tornit olivat tietynlainen alleviivaus elokuvan yllättävän jeeSustelemattomalle väkivallan vastaiselle sanomalle. Oikeastaan elokuvaa voisi kehua jopa voimasanoin sen toimimisesta sanansaattajana. Israelilaisen, fiksun, perhettä kasvattavan nuoren miehen johtaman teloituspartion toiminta tuntuu jossain määrin oikeutetulta palestiinalaisten israelilaisia kohtaan käyttämän väkivallan vuoksi, mutta silti se tuntuu väärältä ja tyhmältä. Se, että useita palestiinalaisia tappanut mies toteaa tuskaisena, että tapettujen johtajien tilalle tulee aina kaksinverroin raaempia johtajia, ei herätä katsojassa, Spielbergistä huolimatta, sankarillista toivoa sotimisen loppumisesta, vaan lausahdus tuntuu enneminkin tukahdetulta hätähuudolta omien lasten tulevaisuuden puolesta.
Maailmassa vallitsevaan väki- ja mielivallan tilaan, sekä muslimien silmittömään kostonhimoon elokuva ottaa mielestäni kantaa vähäeleisen upeasti. Erään ylimitoitetun kostoiskun jälkeen, jossa myös sivulliset joutuivat uhreiksi, totesi pommiexpertti saaneensa koulutuksen pommien purkamiseen, ei rakentamiseen... Niinpä!
Miljöidensä puolesta München on yksi upeimmista elokuvista joita mieleen tulee. Rooma, Pariisi, Ateena, Amsterdam, kaikki kaupungit joissa "kuolemanpartio" käy, näyttävät upeilta. Kaupunkien tunnelmat ovat aistittavissa vahvasti ja kauniit kuvat saavat katsojan matkailuvietin heräämään. Kuvat eivät ole myöskään kaikkein perinteisimmällä tavalla valittuja, vaan kuvakulmat vaikuttavat hieman vaihtoehtoisimmilta. Tosin, miljööt eivät jää Münchenistä mieleen päälimmäisinä, mutta jos nyt puheeksi tulee, niin upeitahan ne!
