Elokuva kiertää kahden nuoren palestiinalaismiehen ymprärillä - Khaledin ja Saidin - jotka ovat olleet ystäviä lapsuudestaan asti. Heidät molemmat värvätään kantamaan itsemurhapommia Tel Aviviin. Heidän annetaan viettää yö, jonka oletetaan olevan heidän viimeisensä, perheidensä parissa. Kuitenkin, koska heidän on säilytettävä salaisuus täydellisesti he eivät voi kertoa kenellekään tehtävästään, joten heillä ei voi olla kunnollisia jäähyväisiä. Seuraavana aamuna miehet viedän rajalle. Pommit ovat kiinnitettyinä heidän vartaloihinsa siten, että ne ovat täysin piilossa katseilta. Operaatio ei kuitenkaan suju suunitelmien mukaan ja ystävykset menettävät katseyhteyden toisiinsa. Toisistaan erotettuina ja yksin jätettyinä heidän täytyy kohdata kohtalonsa ja puolustaa vakaumustaan.
(Bio Cityn esittely)
Harvassa ovat olleet ne hetket jolloin olen kyennyt samastumaan missään määrin yhteenkään palestiinalaiseen ihmiseen. Paradise now - elokuvaa katsoessa kykenin. Tunne oli siinä mielessä varsin pelottava, että kyseiset palestiinalaiset olivat juuri lähdössä tekemään itsemurhaiskua. Uskon myös, että elokuvaa katsoessa voi sekunnin häivähdyksinä tuntea sen tunteen, jonka itsemurhaa tekevä ihminen kokee?!? Samaisiin sekunteihin mahtuu myös suurta toiviekkuutta paremmasta ja oikeudenmukaisemmasta huomisesta.
Paradise now antaa eväät oman mielipiteen luomiseen palestiinalaisista ja israelilaisista. Se ei tuputa mielipiteitä, eikä esitä palestiinalaisia, jotka ovat elokuvan pääosissa, sen enempää rosvoina kuin sankareinakaan. Elokuva on oikeastaan hyvinkin puolueeton. Paradise now ansaitsee kiitokset myös yllätyksellisyydestä, kerrassaan upeasta lopusta ja miljööstä. Ulko- ja sisäkohtauksien määrä on hyvin tasapainossa ja valkokankaalla näkyy tiuhaan tahtiin kauniita kuvia. Tel Avivkin vaikuttaa oikein miellyttävältä ja roSoisen kauniilta kaupungilta Bio Cityn penkiltä katsottuna.
Paradise now on samastuttavuudessaan pelottavan vaikuttava elokuva.
Paradise now * * * * * (viisi Tähteä)
