Taide2007-projekti loppusuoralla

Taide2000:n vuodenaikoja kunnioittavan kvarttaalijärjeStelmän takia vuosi 2007 alkaa lähestyä loppuaan. Taide2000:n vuosihan alkaa talvikvarttaalista aina joulukuussa, ja päättyy syyskvartaalin päätökseen marraskuun lopussa. Näin siksi, että tuntuisi hoopolta viettää syyskvarttaalin viimeisiä päiviä joulun ja vuodenvaihteen välisellä viikolla tai juhlistella kevätkauden päätöstä juhannuksen jälkeen, kesäkuun viimeisinä mökkiviikonloppuina. Joulukuu on talvea ja kesäkuu kesää, siitä me lähdemme.

Marraskuun alussa toteuttamallamme Rågsved tourilla paitsi pyrimme virkistämään tukholmalaista kaupunginosaa uuteen kukoistukseen, juhlimme myös Taide2000:n seitsemänvuotista taivalta ja teimme tärkeitä päätöksiä ja linjauksia tulevaisuuden suhteen. Yksi päätöksistä koski juuri kvarttaalijärjestelmää, jonka koimme yksimielisesti palvelevan tarkoitustaan parhaimmiten nykyisenlaisenaan. Oikeastaan ainoina vähääkään vakavasti otettavina vaihtoehtoina näimme vuoden ensimmäisestä päivästä alkavan jaottelun, sekä hajautetun talvikvarttaalijärjestelmän. Vuoden alusta alkavan järjestelmän ongelmaksi koitui soveltumattomus vuodenaikojen rinnalle ja hajautetun talvikvarttaalijärjestelmän lievähkö teennäisyys. Ajatuksena hajautetussa talvikvartaalijärjestelmässä oli aloittaa taidevuosi kalenterivuoden ensimmäisestä päivästä talvikvarttaalilla, siirtyä normaalisti maaliskuun alussa kevätkvarttaaliin, kesäkuun alussa suvikvarttaaliin, syyskuussa syyskvarttaaliin ja palata taas marraskuun alussa helmikuussa kesken jääneeseen talvikvarttaaliin. Näimme kuitenkin nykyisen järjestelmämme vähemmän ongelmallisena, vaikkakin voimme huomioida joulukuussa ilmestyvät elokuvat vasta vuotta muuta elokuvamaailmaa myöhemmin. Taide2000 tulee siis ampumaan omat uudenvuodenrakettinsa ainakin vuoden 2008 osalta vielä normaaliin tapaansa marras-joulukuun vaihtessa.

Palkittavat

Taide2007-projekti alkaa siis olla lähellä päätöstään ja on aika ruveta erottelemaan jyviä akanoista. Teimme Rågsved tourilla päätöksen olla lisäämättä palkitsemisgaalamme uusia palkintokategorioita, joten palkitsemme viime vuoden tavoin taide-elokuvavuoden 2007 varrelta vuoden vaihtoehtoelokuvan, vuoden näyttelijän, vuoden viinin, vuoden elokuvateatterin, sekä jaamme erikoispalkinnon. Kandidaatit palkintojen saajiksi alkavat olla selvillä, mutta katsotaan mitä nämä marraskuun viime päivät voivat vielä kankaille tuoda. Ainakin yhtenä eritttäin suurena kysymysmerkkinä on Roy Anderssonin kehuttu elokuva Sinä elävä, joka saattaa päätyä hyvinkin vasta vuoden 2008 kandidaatiksi, sillä kysyeinen elokuva ei näillä näkymin enää ennätä marraskuun akana Kino Engeliin, joka on periaatteessa ainoa oikea teatteri kyseiselle elokuvalle.

Julkaisemme ehdokkaat vuoden elokuva-, vuoden näyttelijä-, vuoden viini- ja vuoden elokuvateatteri-palkintojen, sekä erikoispalkinnon voittajiksi näillä sivuilla heti joulukuun alussa.

Uno su due (Q4/07)

Luokitus: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)

Miljööt: * * * (Kolme tähteä)

Erityistä: Teemasta huolimatta italialaisten tyylikkyys pistää silmään.

Lorenzo tuntee pari kertaa pääSsään jotain erikoista ja yhtenä päivänä hän makaa tajuttomana kadulla. Lääkärit eivät löydä sairaalassa suoriltan mitään selkeää vikaa, mutta on ilmeistä, ettei kaikki ole kohdallaan. Pelko ja epätietoisuus oman elämän jatkumisesta alkavat muokata miehen elämää ja arvoja uuteen uskoon.

Herkkä on Uno su due-elokuvalle ehkä kuvaavampi sana kuin koskettava, vaikka isoista sairauksista kertovat elokuvat tuppaavat yleensä olemaan vähän väkisinkin myös koskettavia. Vaikka päähenkilö mieltääkin maailman sairastumisensa jälkeen hyveettömämmäksi paikaksi, ei hän silti ala elää pyhimyksen elämää. Hän vaan alkaa kokea toisten ihmisten huomioimisen aiempaa tärkeämpänä asiana. Miehen inhimillisyyttä ei tarvitse silti korostaa mitenkään, suuntaan eikä toiseen, vaan tietoisuus tästä syntyy pienistä yksityiskohdista. Ja juuri tämä piirre tekee Uno su duesta neljän tähden elokuvan. Toisaalta, ohjaajan plussaksi voi aina laskea myös sen jos elokuvassa on hulvatoman hauskoja yksityiskohtia, jotka eivät silti katkaise hetkeksikään yhteyttä siihen todelliseen tunnelmaan, joka elokuvassa vallitsee.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: DR Hiphop

Stockholm tour 2007 - Rågsved

Hagsätraan menevä metro on sunnutaiaamuna kymmenen aikaan merkittävän tyhjä. Taide2000 huomioi Rågsvedin aSemalle astuessaan kuulutuksen, jonka mukaan matkustajien tulee ajatella vaunun ja laiturin väliin jäävää rakoa. Muutama kaupunkiin päin kyytiä odotteleva matkustaja seuraa hämmentyneenä aseman seutua valokuvaavia turisteja, sillä niitähän me Rågsvedissa olemme. Aseman alittavassa tunnelissa on makkarakojua vastapäätä ylväästi esillä oleva historiikki, jonka mukaan 50-luvun puolessavälissä rakennetun kaupunginosan talot valmistuivat sellaisessa ajassa, ettei edes vesilaitos joutanut vetämään uusiin taloihin vesijohtoja vastaavanlaisella tarmolla.

Tänään, vuonna 2007 rågsvedilaisten kotien hanoista juoksee vesi, mutta murheitta eivät asukkaat saa vieläkään elää. Rågsved nimittäin komeilee niin pahoinpitely- kuin ryöstötilastojenkin kärjessä. Vaikka ilma on kylmä ja utuinen, on heräilevää Rågsvediä silti ulkopuolisena vaikea mieltää mitenkään erityisen vaaralliseksi lähiöksi. Jalkapallokentällä on urheiltu niin, ettei edes jalkapallomaalin verkko ole moista harjoittelua kestänyt, Rågsved centrumiin laskevien portaiden seinässä tarjotaan ystävällismielisesti tulkille töitä ja samaisen ostoskeskuksen sydämessä oleva kotoisa sekatavaraliike on rohjennut nostaa tarjoustuotteita korikaupalla ulos kaikkien pitkäkyntisten houkutukseksi. Mutta vaikkei pelko ja huoli päällepäin suoranaisesti näkyisikään, on se silti läsnä. Se on ihmisten alakuloisissa ilmeissä ja varautuneissa olemuksissa kanssakäyntitilateiden sattuessa kohdalle. Ruokakaupassa, jonka kaikki muut paitsi hammastahna- ja karamellihyllyt huutavat tyhjyyttään, seuraa myyjä tarkasti katsellaan, ei meitä, vaan tuotteita joita kannamme käsissämme. On ilmeistä, että autiossa Mat centerissä on aika ajoin vieraillut asiakkaita, joiden kassalle antama rahasumma ei olekaan vastannut mukaan lähteneiden tuotteiden arvoa. Myyjä kuitenkin rentoutuu ja heittää kätensä esiliinan taskuun kuullessaan meidän murteista ruotsiamme. Hän suosittelee virranpuutteesta kärsivälle kameralle pattereita, jonka pakkaus onnittelee ostajaansa oivasta valinnasta. Valitetavasti iloittelumme jäi kovin lyhkäiseksi, sillä patterit sietivät tasan kuuden kuvan verran.

Mutta se Rågsvedin synkistä piirteistä, sillä ilosempaakin kerrottavaa lähiöstä löytyy. Kuten mainittua, urheilu- ja harrastusmahdollisuudet ovat viritetty varsnkin lasten ja nuorten osalta huippuunsa. Luonto on alati läsnä. On mukava katsoa kuinka rotat ja harakat jakavat sulassa sovussa tammesta pudonneet terhot keskenään, eikä mukaan mielivää varistakaan käydä suotta hätyyttelemään. Ehkä suurin etuoikeus josta rågsvediläiset saavat nauttia, on kuitenkin kaupunginosan merkittävän alhainen hintataso. Oikein kelvolliset hanskat ja kelpo pipo maksavat nopeahkon hintavertailun mukaan vain 10-20 prosenttia siitä, mitä vastaavista tuotteista kaupungin keskustassa pyydetään. Ja harvassa liikkeessä on ruuhkaisemmilla alueilla mahdollista ostaa yksiäkään portaita könyämättä saman katon alta niin kattiloita, sateenvarjoja, alusvaatteita kuin laadukkaita lasten lelujakin. Rågsved centrumissa on.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Kent - Tillbaka Till Samtiden

Taide2000:n perinteinen Stockholm Tour

Rågsved on kuvankaunis lähiö Etelä-Tukholmassa, jonka arkkitehtuuri hivelee silmää. Syksyn lehdet putoavat maahan yhtä kauniisti kuin missä tahansa ruotsalaisessa kaupungissa ja ensilumi saa ihmiset rakentamaan näyttäviä lumilinnoja pihoille, kujille ja kaduille. Tästä huolimatta tukholmalaiset matkailuaviisit karttavat Rågsvedin suosittelemista turisteille kuin ruttoa. Olkoonkin, että kyseinen kaupunginosa komeilee niin ryöstö- kuin pahoinpitelytilastojenkin kärjissä, mutta ei kai yksittäiset tapaukset voi riittää perusteiksi, muutenkin suurimpien kassavirtojen ulkopuolella olevan lähiön näin räikeään syrjintään.

Taide2000:n yhtenä tärkeimpänä missiona, vaihtoehtoisten elokuvien arvioinnin ohella, on ollut vuodesta 2004 alkaen syrjittyjen tukholmalaisten kaupunginosakohteiden tukeminen kohti kukoistusta. Näemme, että juuri nyt tätä tukeamme kaipaa kaikkein kipeimmin juuri Rågsved. Siksi Taide2000 astuu lauantaina 10.11. Viking Linen tukemalle Mariella-risteilylle ja käy etsimässä juuri ne kauniit piirteet, joita Rågsvedissä on syyttä suotta piiloteltu.

Käy aistimassa Rågsvedin kauniit kasvot näiltä sivuilta marraskuun loppupuolella ja lähde rohkealle, vaihtoehtoiselle matkalle!

Tuntematon nainen (Q4/07)

Luokitus: * * * (Kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)

Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)

Erityistä: Italian kieli nousi elokuvassa esiin poikkeuksellisen hienosti.

Oheisviini: Chateau Pey la Tour 2005 (Merlot, Cabernet Sauvignon, Petit Verdot) Oli viininä erinomaista, mutta juuri tämän elokuvan yhteyteen olisi sopinut kirpakahkon viinin sijaan paremmin jokin pehmeämmin viekotteleva.

Traumaattisen ja hämärän menneiSyyden omaava tuntematon nainen saapuu ylvääseen italialaistalon etsimään töitä siivoojana. Pelkkä talo ei kuitenkaan riitä, sillä hän haluaa päästä myös tiettyyn asuntoon.

Elokuvan juoni on ovela ja roolisuoritukset ammattimaisia, mutta siitä huolimatta tarina on hivenen turhan arvattava. Tuntemattomassa naisessa nousee positiivisessa valossa esiin sen voimakas tunnelma, erittäin hienosti kuvatut kaupunkimiljööt sekä italian kieli, joka toi sellaisenaan teokseen yhden ulottuvuuden lisää. Elokuvamusiikit olivat juoneen nähden melko leikkisiä ja pehmeitä, mutta toisaalta, ehkä juuri tämä piirre varjeli kokonaisuutta turhan voimakkaalta synkkyydeltä. Hyvänä puolena Tuntemattomasta naisesta voisi nostaa esiin myös sellaisen epäilyksen, että tämä saattaa olla niitä elokuvia, jotka syystä tai toisesta säilyy vahvasti mielessä vuosien päähän.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Generations 88,2 Pariisi

Musta jää (Q4/07)

Luokitus: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Erityistä: Elokuvan värit olivat aikalailla kohdillaan.

Oheisviinisuositus: Teemansa takia Sangre de Toro.

Martti Suosalon näyttelemän miehen hallusta löytyy raskaita todisteita uskottomuudesta, mutta hän kiistää silti kaiken. Prosessi on kuitenkin käynnistynyt ja todisteiden haku, syyn etsintä ja tavallaan päämäärättömän juonen punonta alkaa. Musta jää on elokuva pettämisestä, valehtelusta, kostosta ja katumuksesta.

EnSimmäiseksi on pakko sanoa, että Musta jää on suomalaisessa elokuvahistoriassa ehkä kansainvälisimmän näköinen elokuva mitä on tehty. Se on edustaja, jonka voi lähettää suurella ylpeydellä maailmalle, sillä se näyttää suomalaiselta, muttei ole harmaudestaan huolimatta perinteisen melankolinen. Siitä puuttui sellainen pohjoiselle alueelle ominainen marttyyrisia piirteitä sisältävä loskavoivottelu. Täällä nyt vaan on vuodenaikoja joihin liittyy loska, mutta ei se silti ole elämän keskipiste. Toinen ääripää olisi tietysti ollut eukonkannosta, hirmulöylyistä ja onnellisista suojalkapalloilijoista kertova mainoselokuva, mutta Musta jää oli kaukana siitäkin, vaikka Helsinkiä oltiinkin osattu kuvata erittäin edullisissa paikoissa. Mustan jään omaleimaisesta ja tummasta ilmeestä kertoo oikeastaan kaikkein kuvaavimmin elokuvan musiikit, jotka on säveltänyt Apocalyptican Eicca Toppinen. Viuluilla ja selloilla soitetussa rockissa on samanaikaisesti sekä tyyliä että särmää ja se on suomalaista sekä vakavasti otettavaa.

Elokuvassa on hyvä ja ovela juoni ja kaikki se, mitä on juonen ympärillä näyttää realistiselta, mutta on silti vain ympärillä. En tiedä kuinka työlästä Mustaa jäätä oli tehdä tai kuinka täydellisiä suorituksia ohjaaja on vaatinut, mutta näyttelijäsuoritukset ovat muutamaa sivuroolia lukuun ottamatta loistavia. Outi Mäenpään piilotettu ahdistus kivisten kasvojen alla vaikutti niin kertakaikkisen aidolta, että tänään arvostan hänen ammattitaitoaan eilistä enemmän. Myös Ria Kataja hoitaa haastavan roolinsa kiitettävällä tasolla. Oikeastaan ainoa virhe muuten lähes täyden kympin suorituksessa oli eräs varjostuskohtaus, jossa auto seuraa pyöräilijää kilometritolkulla halki kaupungin, eikä pyöräilijä huomaa mitään. Se vaikutti lapsukselta muuten hienossa teoksessa.

Tavallaan sääli ettei tämä elokuva ollut yhtä tähteä taiteellisempi, sillä muussa tapauksessa Musta jää kilpailisi varmasti marraskuun lopussa valittavan Taide2000:n Vuoden vaihtoehtoelokuvan tittelistä.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: The Voice

R&A - Spider lilies (Q4/07)

Luokitus: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Erityistä: Taide2000 juhlisti tämän elokuvan ja perinteisimmän viininsä kanssa 2000:tta sivuillamme käynyttä lukijaa.

Oheisviini: Gato Negro Cabernet Sauvignon. Sopi nostalgisen makunsa ansiosta lähes täydellisesti Spider liliesin vastaavaan tunnelmaan.

Kauko-Idän elokuvien hienous piilee lähes aina niiden kaihoiSan nostalgisessa tunnelmassa. Näin oli myös Spider liliesin kohdalla, joskin perinteikkyyden rinnalle oltiin nostettu suhteellisen vahvasti myös nykymaailman virtuaalien olemus blogeineen ja webcameineen. Hienoa oli se, että nämä kaksi asiaa kulkivat kevyestä ristiriidasta huolimatta oivallisesti käsi kädessä, eikä kummankaan läsnäolossa ollut aistittavissa minkäänlaista teennäisyyttä. Vaikka Spider liliesissä oli itkua, naurua ja rakkautta, tuntuivat henkilöhahmot silti sukulaiselokuviinsa verrattuna hivenen liian tunteettomilta.

R&A - Sicko (Q4/07)

Luokitus: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * (yksi tähti)

Miljööt: * (yksi tähti)

Erityistä: Ärsyttää vähemmän kuin Mooren aikaisemmat leffat.

Sicko säväyttää katsojaa tuttuun Michael Moore tyyliin, provosoimalla tosin hieman vähemmän kuin aikaisemmat Moore-leffat. Jenkkien terveydenhoitojärjestelmä märkii pahemman kerran eikä tätä dokkaria ole teHty syyttä. Lievään yliampuvuuteen syyllistytään kultaamalla Euroopan terveydenhuoltojärjestelmät: uskottavampaa jälkeä kun olisi saanut ottamalla vähän realistisemman lähestymistavan.

R&A - Kimpassa (Q4/07)

Luokitus: * * * (kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Erityistä: Audrey Tautou on puolet koko elokuvasta.

Oheisviini: Chãteau Chaubinet 2005. Bordeauxilainen viini muistutti kosketukseltaan kotitekoista viinimarjamehua ja rypäleiden maku nousi esiin suhteellisen voimakkaasti. Sopi elokuvan rinnalle kohtalaisesti.

KimpaSsa on ranskalaisromanttinen elokuva, jonka hyvyys perustuu paljolti poikkeuksellisen lämminhenkiseen, tai ehkä ennemminkin jopa ystävälliseen tunnelmaan. Käsikirjoitus on aika koruton, toiset rakastuu ja toiset ystävystyy, mutta eipä se sen kummempia tarvitsekaan sillä näilläkin elementteillä saadaan katsojalle hyvä olo.

R&A - El Custodio (Q4/07)

Luokitus: * * * * * (viisi tähteä)
Taiteellisuus: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * * * (neljä tähteä)
Erityistä: Paremmin kuvattua elokuvaa en ole nähnyt koskaan.
Oheisviinisuositus: Sangre de Toro (Taide2000:n perinneviini)

Ruben on miniSterin henkivartija, joka ei turhia puhu saati ilveile. Eikä hänen siviiliminänsäkään niin hirveästi jämäkän, mutta kohteliaan seisoskelijan roolista poikkea. Elämän ranttaliksi laittaminen tarkoittaa hänen kohdallaan lähinnä ruokailua kiinalaisessa karaokeravintolassa tai murahdusta sukulaistytölle, joka on unohtanut lukita turvalukon. Valtaosan työajastaan, ja näin ollen myös elokuvasta, Ruben odottelee kokouksien päättymistä erilaisilla käytävillä ja auloissa, virkistäen itseään välillä hakemalla vähän kuin varkain lasillisen vettä. Jos El Custodion kuvakulmista olisi päättänyt joku muu kuin hän joka ne nyt päätti, olisi elokuva saattanut olla hyvinkin puuduttava, mutta nyt jokainen ankea messuhalli, varastohuone tai vaikka hissi oltiin osattu kuvata niin nerokkaasta kuvakulmasta, tai ne näytettiin vain taustana esimerkiksi radiopuhelimelle, että voisin väittää olevani valmis kehystämään koko elokuvan ja naulaamaan kuvat kotini seinälle.

Toinen merkittävän hieno seikka El Custodiossa oli sen verkkaisuus, itseasiassa elokuvan ja pääosien esittäjien nimetkin saadaan kankaalle vasta kymmenen minuutin kohdalla. On kertakaikkisen hieno kokemus tänä nopeiden leikkauksien ja voimakkaden efektien aikakautena nähdä elokuva, jossa hiljaksiin taustalla soiva radio aikaansaa katsojalle kakofonisen olon. Vaikka on El Custodiossakin silti meteliä; kahdesti.

Olisi äärimmäisen houkuttelevaa kertoa tai edes vihjata mikä tarinasta tekee niin täydellisen, mutta se piru vie veisi pohjan lähes täydelliseltä elokuvakokemukselta... Mutta kyllä sen sitten ymmärtää, nähtyään.

El Custodio on viiden tähden elokuva ja se on tällä haavaa Taide2000:n kriteerien mukaan ylivoimainen ennakkosuosikki Vuoden 2007 vaihtoehtolokuva -tittelin voittajaksi.