Heavy metal in Bagdad (Q4/08) (R&A)

Kokonaisarvio: * * * * (Neljä tähteä)

Taiteellisuus: * (Yksi tähti)

Miljööt: * * * * (Neljä tähteä)

Erityistä: Elokuvassa näkyy Children of Bodomin paita.

Oheisjuomaksi suosittelemme taskulämmintä Viru Valgeta tai Koskenkorvaa pikkupullosta salaa nautittuna. Oleellista on se, ettei juoma ole pröystäilevä, ja että se kunnioittaa metalligenreä. Oheisviiniltä vaaditaan öljymäisyyttä tai kevyttä hietaisuutta.

Acrassicauda on Irakin kaikkien aikojen paraS ja menestynein metallibändi. Tittelien saavuttaminen ei tosin ole vaatinut musiikillisesti kovastikaan, sillä Acrassicauda on myös maan ainoa metallibändi. Jäsenillä ei ole pitkiä tukkia tai partoja, koska ei saa olla, ja he ylistävät yhdessä laulussaan Saddamia, vaikkeivät olekaan poliittinen bändi, koska muuten he eivät saisi esiintyä, vaan joutuisivat tyrmään. Yksi bändin jäsenistä käyttää ulkonakin Slipknotin paitaa, sillä hän uskoo tulevansa ammutuksi jos on tullakseen, oli Slipknot-paitaa tai ei. Heavy metal in Bagdad on ainutlaatuisen vaikuttava kuvaus irakilaisesta arjesta, sillä niin rumaa ja kamalaa kuin se onkin, on pommitusten, pahoinpitelyjen, ampumatapausten ynnä muiden uhkien läpikäynteihin päässyt uutiskuvien myötä jo vähän turtumaan. Tässä dokumentissa yritetään pitää fokus tiukasti musiikillisen uran kehittymisessä, ja loppujen lopuksi juuri se tekee kaikesta ympärillä olevasta niin dramaattista. Siinä on nimittäin aina jotain hyvin surullista, jos ympäriltä kuuluvat laukausten äänet eivät katkaise ajatusta.

Solitary Fragments (Q4/08) (R&A)

Kokonaisarvio: * * * (Kolme tähteä)

Taiteellisuus: * * * (Kolme tähteä)

Miljööt: * * * (Kolme tähteä)

Erityistä: Emme suosittele elokuvaa tuoreille isille tai äideille.

Oheisviini: J.P. Chenet cabernet syrah. Ranskalaisviinin valinta espanjalaiselokuvan rinnalle oli vahinko, eikä onnikaan ollut sikäli myötä, että J.P. Chenet tuntui elokuvan rinnalla liian laihalta ja kirpakalta.

Solitary Fragments on tavallinen elokuva tavalliSista espanjalaisista tyttäristä, heidän miehistään, lapsistaan, vanhemmistaan ja sukulaisistaan. Elokuva kertoo äidillisen varmoin ottein elämästä ja siihen kuuluvista luonnollisita iloista ja suruista, mutta myös sellaisesta ihmisyyteen liittyvästä piirteestä, joka lamaannuttaa meidät aina. Olimme sitten lähellä tai kaukana. Solitary Fragmentsin jälkeen tekee mieli soittaa niille ihmisille, joita yht'äkkiä ymmärtää aiempaa paremmin.

P.s. Mikäli Solitary Fragments uppoaa, suosittelemme myös Siri Hustvedtin kirjaa Kaikki mitä rakastin.

Q4 avaus ja Q3:n elokuva

Aika on rientänyt sellaista vauhtia, että on jälleen vuoden viimeisen taide-elokuvaneljänneksen vuoro. Emme aseta joulukuun alkuun päättyvälle syyskvartaalille tällä kertaa totutun suuruisia odotuksia, johtuen kahdesta merkittävästä syystä. Taide2000:n sivutyötilanteesta ja lokakuun lopussa käytävistä kuntavaaleista. Sivutyötilanne on tänä vuonna tiukempi kuin ehkä koskaan aiemmin Taide2000:n historian aikana, ja kuntavaalit puolestaan osuvat meille strategisesti arkaan paikkaan. Taide2000:n taiteellisen puolen johtohahmo ja toinen perustajajäsen, henkilö, jonka kautta kulkee valtaosa kaikesta siitä mitä sivumme ystävilleen tarjoavat, on asettunut kuntavaaliehdokkaaksi Helsingissä. Kuten kaikki imagoaan kunnioittavat mediat, myös Taide2000 on päättänyt asettaa vaaleihin osallistuvan ehdokkaansa vaalikaranteeniin. Näin ollen ennen marraskuun alkua julkaistavien tekstien määrä, pois lukien Rakkautta ja Anarkiaa-festivaalin elokuva-arviot, pudonnee merkittävästi.

Taide2000 toivottaa ratSulleen onnea ja menestystä vaaleihin ja suosittelee kaikkia ystäviään antamaan äänensä meidän omalle ehdokkaallemme, vaikkei hänen teemansa liitykkään millään tavoin meidän toiminta-alueemme piiriin. Valitettavasti emme vain voi itse määrittelemämme identiteettisuojan nimissä kertoa kenestä ehdokkaasta on kyse, mutta sen voimme sentään sanoa, että hän tahtoo pelkkää hyvää kaikille, siis joka ainoalle ihmiselle ja eläimelle koko telluksella, eikä roskasta ollenkaan. Hän ei myöskään aja ikinä autolla tai polta lamppuja kotona. Hän ei valetele, kersku, puhu pahaa lähimmäisestä tahi varasta ja on tarvittaessa yhtälailla rehti suomalainen kuin sulava metropoliittikin, vastaanottajasta ja hyötynäkökulmasta riippuen. Hänellä on omakohtaisia kokemuksia monesta asiasta, oikeastaan jopa vähän kaikista, eikä hänellä ole mitään sitä vastaan, että peruspalvelut olisivat kunnossa ja että kaikille annettaisiin mahdollisuus. Ilmastonmuutosta ehdokkaamme vastustaa. Ulkopuolisen silmin on myös helppo mainita hänen olevan uuttera, josta kielii muun muassa se, että ehdokkaamme on päntännyt koko talven, kevään ja kesän pelkästään tietokilpailukysymyksiä ja seurannut maidon litrahintoja, jotta pärjäisi sitten mahdollisimman hyvin eri medioiden järjestämissä tietokilpailukysymyksiin perustuvissa vaalitenteissä ja voittaisi itselleen sitä kautta suurten ihmismassojen luottamuksen. Mekin täällä Taide2000:ssa uskomme hänen kykyihinsä ja toivomme sekä ehdotamme vilpittömimmin, että äänestätte häntä.

Suvikvartaalin (Q3/08) elokuva: Perhonen lasikuvussa

Perhonen lasikuvussa (Q3/08)

Kokonaisarvio: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * (kaksi tähteä)

Erityistä: Pitkästä aikaa vapautunut ranskalaiselokuva

Oheisviini: Sauvignon Lurton Bordeaux 2006 (Arvio erillisenä)

Ellen entinen päätoimittaja Jean-Dominique Bauby saa aivoinfarktin ja halvaantuu niin, ettei hän pysty liikuttamaan itsessään enää muuta kuin silmiä. Elokuva alkaa suhruisella näkymällä turkoosiin taittavasta huoneesta, jossa häärää Baubyn silmin katsottuna kaksi valkoisiin pukeutunutta vierasta ihmistä kukkakimpun takana. Minäperspktiivistä kuvatut elokuvat ovat lähes poikkeuksetta epäuskottavia, kömpelöitä ja hivenen korneja, mutta näemmä oikein tehtyinä ne voivat olla kaksin verroin antoisampia.

Perhonen lasikuvussa on yksi kauneimmiSta ja koskettavimmista elokuvista mitä Taide2000 on kokolailla tarkkaan kahdeksan vuotta kestäneen tiensä varrella nähnyt. Elokuvalta ei odota juonen etenemistä, käänteitä, ei edes epätodennäköiseltä näyttävää päähenkilön paranemista. Oikeastaan ainoa toive on, että keskellä romahtaneen elämän raunioita liikkumattomana makaava mies pystyisi säilyttämään edes ripauksen siitä elämänilostaan, joka kulminoituu elokuvan ehkä upeimpaan kohtaan. Kaksi äimistynyttä teleyhtiön miestä tulee asentamaan puhelinta ja kysyvät hoitajalta, mitä järkeä on asentaa puhelinta ihmiselle, joka ei puhu. Toinen miehistä ehdottaa, että ehkä potilas sitten vain huohottaa, josta hoitaja suivaantuu tyystin, mutta Jean-Dominique repeää holtittomaan sisäiseen nauruun ja näkee hoitajassaan vain huumorintajuttomuutta. Ja juuri tämä on elokuvan koskettavuuden ydin. Surullisinta ei ole toivottomuus, vaan toiveikkuus ja satunnaiset kosketukset entiseen arkeen.

Eräänlainen fakta on myös se, että mitä vähemmän virikkeitä on tarjolla, sitä enemmän siitä vähästä saa irti. Toki tarinalla itsellään ja näyttelijän työlläkin on vaikutuksensa asiaan, mutta mikäli kirjaimia luettelevat epätarkat naisen kasvot aikaansaavat raukean olon, on vähempään tottumisellakin jotain tekemistä asian kanssa. Normaalisti kuulutamme hyvinkin voimakkaasti ulkokuvien ja rikkaan miljöön perään, mutta tällä kertaa elokuva oli ilman muuta parhaimmillaan sairaalassa käydyissä kahdenkeskeisissä kanssakäymisissä. Ulkona vietetty aika ja kuvitetut muistot menneisyydestä tuntuivat jopa hivenen häiritseviltä hetkiltä.

Kokonaisuudessaan Perhonen lasikuvussa on upean yksinkertainen teos, joka pitää ehdottomasti nähdä häiriöttömässä ympäristössä, rauhallisessa mielentilassa.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Keny Arkana - Entre Ciment et Belle Etoile

Sauvignon Lurton Bordeaux (Perhonen lasikuvussa)

Ilmassa on selvästi ripaus syksyä, vaikka kesä vielä periaatteessa onkin. Puut ovat syvän vihreitä. Lakastuneita lehtiä ole vielä ilmestynyt jalkakäytäville, mutta ilma alkaa olla jo sen verran kirpakka, että hihattomassa hupparissa jännittää tarkeneminen Perhonen lasikuvussa-elokuvan jälkeen. Taide2000 palaa ensimmäistä kertaa kesättömän kesän jälkeen Kino Engelin sisätiloihin ja pohtii valkoviinikauden vaihtuvan kohta punaviinikaudeksi.

Ranskalaisen Sauvignon Lurton Bordeaux 2006:n etiketissä on kaunis kuva syksyn punaamasta lehdestä ja pullo levenee tyylikkäästi ylöspäin. Makuelämys ja tunnelma vastaavat hyvinkin pitkälti juuri ulkoista olemusta, mutta siitä huolimatta viimeistellyn oloinen aistikkuus yllättää positiivisesti. Maku kasvaa sikäli erikoisesti, että ensimaistamalla viini vaikuttaa oikein kelvolliselta, hetken kuluttua se tuntuu menettävän hienoisesti hapokkuutensa, kunnes alkaa parantua suullinen suulliselta. Lurtonin pullonpohjallinen ei ole missään tapauksessa väkisin juotavaa hapotonta ja makeaa litkua, vaan askel askeleeta paremmaksi kasvavaa loppukesän satoa. Sauvignon Lurton Bordeaux oli sikälikin täydellisyyttä hipova viinivalinta, että tunnelmaltaan loppukesän iltoihin paremmin sopivaa viiniä saa etsiä. Mielentilaltaan viini oli nostalgis-kaihoisa ja jäähyväismäinen, mikä luonnollisestikin tuki halvaantuneesta miehestä kertovaa tarinaa ja sävytti suurta surua sopivissa määrin kauniilla ja koskettavilla piirteillä.

Taide2000 suosittelee Sauvignon Lurton Bordeauxia suurelle lämmöllä niin Perhonen lasikuvussa-elokuvan, kuin kaikkien kesänpäätösjuhlienkin yhteyteen. Viini tulee taistelemaan varmasti Vuoden 2008-elokuvaviini -tittelistä.

Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Keny Arkana - Entre Ciment et Belle Etoile

Til døden os skiller (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * (kolme tähteä)

Oheisviinisuositus: Misket (Bulgaria)

Til døden os skiller on niitä elokuvia, joiden alku- ja loppupää kuuluvat eri kategorioihin. KoroStetun pikkumaisesta laivaravintolan hovimestarista kertova elokuva alkaa välikohtauksella, jossa hän on valmis soittamaan poliisit paikalle, kun matkustajan aviovaimo syö vastoin sääntöjä tikkuperunoita miehensä lautaselta. Kaikki vaikuttaa iloiselta ja kepeältä tanskalaisiloittelulta, jossa synkistäkin aiheista, kuten perheväkivallasta osataan kertoa sarkasmin ja komiikan keinoin. Pienen hetken kuluttua ongelmia on kasaantunut yhden miehen niskoille kuitenkin sen verran, että kovapäisinkin tajuaa komedian muuttuneen kohtalaisen painavaksi draamaksi. Vaikka elokuvassa on loppuun saakka periaatteessa komediallisia piirteitä, alkavat naurut olla reilun puolen tunnin jälkeen aika kortilla. Til døden os skiller jättää jälkeensä hivenen pahan ja epäoikeudenmukaisen maun, mutta siitä huolimatta jossain mielen pohjalla on tunne taidokkaasta ja onnistuneesta elokuvasta. Saattaa olla, että pohjoismaiset maisemat ja tunnelma olivat niitä turvallisuudentunnetta luovia tekijöitä, jotka muistuttivat synkimmälläkin hetkellä toivosta.

Taustamusiikkina soi: Misfits - Walk Among Us

3 dias (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Oheisviinisuositus: Torres vinã esmeralda

KeskivertoelokuvaSsa maata lähestyvä asteroidi, joka uhkaa kymmeniä- tai satojatuhansia ihmishenkiä, saisi perusmurhaajan vaikuttamaan aika yhdentekevältä henkilöltä. 3 Diasissa asia kuitenkin nähdään vähän niin, että onhan sieltä se asteroidikin tulossa, mutta ennen sitä pitäisi pysäyttää murhaaja, mikä on jokseenkin koomista. Muutenkin 3 Diasin pataan ollaan heitetty aineksia vähän sieltä sun täältä, minkä ansiosta tulee hivenen epävarma olo siitä, mitä elokuvaa sitä on oikeastaan tullut seuraamaan. Kokonaisuus on erikoinen ja se toimisi huomattavasti paremmin jos siitä puuttuisi asteroidi ja murhaaja, mutta omalla tavallaan erikoisessa elokuvassa on myös oma kiehtovuutensa.

Les fillies du botaniste (Q3) (Espoo Ciné)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)

Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)

Miljööt: * * * * (neljä tähteä)

Oheisviinisuositus: Jackson Estate

Kiitos olympialaiSten, ei huomio ole päässyt karkaamaan kokonaan Kiinasta Venäjälle tai Georgiaan. Espoo Cinékin kantaa oman kortensa sen puolesta kekoon, etteivät maailman ihmiset unohtaisi kiinalaisten olevan kokolailla ulkona siitä, mitä ihmiset ovat ja mitä he tarvitsevat. Vehreissä puutarhapuitteissa kuvattu Les filles du botaniste kertoo lääkekasveja kasvattavan leski-isän tyttären ja venäläis-kiinalaisen opiskelijan rakkaudesta ympäristössä, jossa naisten välinen rakkaus on henkilökohtainen loukkaus kaikkia miehiä kohtaan. Aihepiiristä olisi kai voinut saada tehtyä provosoivammankin elokuvan, mutta tällä kertaa oltiin tyydytty hieman herkempään otteeseen, mikä sopivan rauhallisessa mielentilassa toimiikin varsin hyvin. Toisaalta tulkinnan pienimuotoisuus myös kutistaa olemusta siinä määrin, että elokuvasta tulee unohdettavampi.

Richard O:n tarina (Q3)

Kokonaisarvio: * * (kaksi tähteä)
Taiteellisuus: * * (kaksi tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Erityistä: Ranskalaiseen elokuvaan oltiin saatu mukaan myös suomenkielistä puhetta.
Oheisjuoma: Cidraie-siiderillä on poikkeuksellisien vahva taipumus luoda kesän tunnelma ja sitä myötä tehdä elokuvakokemuksesta syvempi.

Ranskalaiset eivät ole kaiketi niin kriittisiä elokuvissa eSiintyvän alastomuuden perustelujen suhteen, mikä on sikäli sääli, että sen myötä lopputulokset saattavat muuttua juuri sillä tavalla mielikuvituksettomiksi kuin Richard O:n tarinassa. Mikäli itse Richard olisi joka kerta alastoman naisen ilmestyttyä kankaalle alkanut laulaa vaikka Matti Eskon Rekkamiestä tai hokenut sanaa pössis, väittäisin että katsojat olisivat alkaneet repiä hiuksia päistään ja meltota siitä, kuinka tyhminä heitä oikein pidetään. Laatuelokuvassa voidaan näyttää seksiä ja alastomuutta, mutta useaan otteeseen toistuessaan sille keksitään myös vaihtoehtoisia kerrontamuotoja. Richard O:n tarinassa ei tämän suuntaista vaivaa tunnuttu nähdyn muun kuin alastomuuden taiteeksi muuntamisen suhteen.

Taide2000:lle tauko lomasta

Taide2000 keskeyttää määrittelemättömän pituisen kesälomansa juhliakseen 4000:ää vierailua sivuillamme. Vuositavoitteemme oli ylittää 3000:n kävijän raja tämän vuoden lokakuuhun mennessä, mutta varsin matalaksi osoittautunut tavoite täyttyi loisteliaan alkuvuoden ansiosta jo tammi-helmikuussa. Kiitämme mitä nöyrimmin jokaista, joka on osoittanut sähköisesti kiinnostusta tuotettamme kohtaan. Ilman teitä emme olisi Taide2000!

Keskeytimme myös lomamme siksi, että kerkeäisimme käydä ensimmäistä kertaa tämän vuoden osalta Kesäkino Engelin näytöksessä. Richard O:n tarinasta ilmestyy arvio sivuillemme lähipäivinä.

Ja kesälomamme pituusarviosta... tai kesä ja kesä, sen verran, että näillä näkymin se on päättymässä joko heinäkuun lopussa, syksyn kunnallisvaalien jälkeen ja parhaassa tai pahimmassa tapauksessa neljän vuoden kuluttua. Odotettavinta kuitenkin on, ettei kesälomamme nyt aivan niin pitkään kestä.

Kiitos teille lukijamme!