Palkitut 2009:

Vuosi 2009 on paketoitu taide-elokuvien oSalta, ja on aika kuoria kermat päältä. Taide2009-palkinnosta sanottakoon vielä ennen voittajan nimen julistamista sen verran, että valinta oli tällä kertaa ehkä vaikeampaa kuin koskaan aiemmin. Ongelma syntyi siitä, ettei toinen kahdesta voittajaehdokkaasta, Postia pappi Jaakobille, ollut imagoltaan kovinkaan taiteellinen, mutta muilta osin sitäkin ainutkertaisempi. Särkyneet syleilyt oli sitä vastoin taiteellinen, värikäs, loistava, ulkomaalainen ja Pedro Almodovaria, muttei niin voimakas kuin Postia pappi Jaakobille. Taide2000 joutui toisin sanoen tekemään eräänlaisen valinnan taiteen ja elokuvan välillä. Palkitakko Almodovar, joka ei hyvistä yrityksistä huolimatta ole voittanut vielä kertaakaan Taide2000:n arvostetuinta palkintoa? Vai palkitakko Härö, sillä rehellisesti sanottuna, myös Taide2000:tta vaivaa sen verran Nyt-liitesyndrooma, että Postia pappi Jaakobille olisi ollut paljon parempi kandidaatti, mikäli se olisi ollut ulkomaalainen, ennen vuotta 1970 valmistunut ja tosi vaikea. Mutta kun ei ollut.

Valinnat:

Vuoden 2009 elokuvateatteri:

Kino Engel

Kino Engel oli sen verran ilmeinen valinta vuoden elokuvateatteriksi, että Taide2000 teki päätöksen olla jakamatta kyseistä titteliä enää tämän vuoden jälkeen, mikäli kilpailutilanne ei oleellisesti muutu. Kino Engel on jo hämyisten puitteidensa puolesta etulyöntiasemassa, mutta parhaan elokuvateatterin siitä tekee ohjelmisto, joka on Orionin ohjelmiston ohella ainoa, johon on uskallettu mahduttaa mitään vähääkään riskialtista.

Taide2000-erikoispalkinto:

Marja Järviö / Maxim

Edesmenneestä Bio Citysta Maximin projektorin taakse siirtynyt Marja Järviö ansaitsee vuosikymmenen viimeisen Taide2000-erikoispalkinnon vanhanaikaisesta palvelualttiudestaan, sekä rakkaudestaan elokuvaa kohtaan. Järviö on kuluneen vuosikymmenen aikana osoittanut kykynsä nostaa elokuvista esiin pelkkien kehysten lisäksi myös seikkoja, joita voi aistia muuten kuin näkemällä. Hänen henkilökohtaisiin kokemuksiinsa ja hyviin taustatietoihin nojautuvien analyysiensä ansiosta monesta huonostakin elokuvasta on löytynyt joku mielenkiintoinen yksityiskohta.

Vuoden 2009 elokuvaviini:

Vesevo Fiano di Avellino

Haimme Gomorran rinnalle viiniä, joka olisi olemukseltaan anteeksipyytelemättömän tylyä, mutta silti laadukasta ja hyvää. Erottajan Alkon myyjä kaivoi hyllystä Napolin liepeiltä tulleen Vesevo Fiano di Avellinon, ja osui nappiin. Viini osoittautui Gomorran rinnalle juuri sopivan ylimieliseksi, mutta silti niin loistavaksi, että se erottui edukseen myös omin avuin.





Vuoden 2009 näyttelijä:

Maria Heiskanen/Ikuistetut hetket

Maria Heiskanen onnistui luomaan Ikuistetuissa hetkissä poikkeuksellisen vahvan ja aidon oloisen persoonallisuuden näyttelemäänsä hahmoon. Erityisen hienon suorituksesta teki se, että Heiskasen näyttelemä Maria Larsson oli verrattaen seesteinen ja hillitty henkilö. Heiskanen vaikutti kuitenkin olevan roolihahmossaan niin hyvin sisällä, että tuntui kuin hän olisi kyennyt välittämään tämän arkisimmatkin ajatukset katsojalle pelkällä läsnäolollaan.

Taide2009-palkinto vuoden parhaasta elokuvasta:

Klaus Härö - Postia pappi Jaakobille

Postia pappi Jaakobille oli kaikessa yksinkertaisuudessaan niin ylivoimaisen hieno elokuva, ettei Taide2000 voinut taiteellisesta painotuksestaan huolimatta olla palkitematta sitä vuoden parhaana elokuvana Taide2009-palkinnolla. Se on poikeuksellisen koskettava, herkkä, voimakas, persoonallinen ja aito. Postia pappi Jaakobille osaa kertoa kauniisti, mutta ilman yliammunnan häivähdystäkään sellaisen tarinan, jossa 99% maailman elokuvista olisi sortunut jonkin asteiseen siirappisuuteen. Klaus Härön teos on kuin Slayerin tai Misfitsin kappaleet parhaimmillaan. Siinä on juttu, joka riittää ammattitaitoisesti vedettynä sellaisenaan. Ilman suuria käänteitä, valtavia efektejä, mahtailua tai todistelua.

Lue tarkempi esittely tästä.

Kirjoituksen taustamusiikkina soi: A Camp - Colonia