Taiteellisuus: * * * * * (VIISI TÄHTEÄ)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Erityistä: Elokuva tarjoaa parin tunnin matkan takaisin kymmenen vuoden taakse.
Oheisviiniarvio ilmestymässä lähipäivinä
Sydänsuruja potevalle nuorelle miehelle olisi mitä todennäköisimmin tarjolla pienellä vaivannäöllä uusi rakkaus, mutta kun rakkaus ei ole koskaan niin helppo asia.
Vuonna 1997 ilmeStynyt Chungking express on häikäisevän hyvä elokuva. Se oli hyvä teos aikalaistensakin joukossa, mutta erityisen hyvältä se näyttää näiden viime vuosina ilmestyneiden elokuvien muassa. Siis samalla tavalla erityisen hyvältä miltä esimerkiksi Andrea Pirlon suoritukset näyttäisivät jalkapallon Veikkausliigassa. Tarina on vahva, tunnelma vakaa, eikä mitään lyödä läskiksi. Siinä on tavallaan merkityksettömiä, mutta samalla merkittäviä yksityiskohtia, joista välittyy sellainen tunnelma, että ne ovat olleet ohjaajalle oikeastikin tärkeitä seikkoja. Verkkaisesti etenevä kokonaisuus tuntuu pehmeältä ja kuvaa maailmaa nostalgis-kaihoisana paikkana, jossa rakkauden kauneus on vain sitä arvostavien ulottuvilla. 
Oma arviointikyky on päässyt tässä vuosien saatteessa turtumaan sen verran, että vasta Chungking expressin jälkeen muistin missä todellisen syvällisyyden ja tekotaiteellisuuden välinen raja alunperin kulki. Enää ei tarvi aprikoida olivatko taide-elokuvat 2000-luvun alkumetreillä nykyistä parempia vai onko aika vain kullannut muistot, ne olivat parempia. Tuntuu, että nykyelokuvat ovat väkinäisempiä ja ohjaajat jonkinlaisessa kollektiivisessa kipsissä, jossa tekeminen on elokuva toisensa perään väkinäistä puurtamista. Joskus enemmän, toisinaan vähemmän. Huolestuttavaa tässä väkinäisessä puurtamisessa on se, että siitä tuntuvat kärsivän yhtä paljon niin nimekkäät kuin vasta aloittelevatkin elokuvan tekijät. Kaikkein pahimmasta kipsistä näyttäisivät kuitenkin kärsivän ranskalaiset, jotka eivät ole saaneet tehtyä ainuttakaan rennosti soljuvaa elokuvaa sitten Sinisten sanojen, joka ei sekään mikään Amélie ollut.
Chunking express oli siis toisin sanoen loistava vertailupohja tämän hetken elokuville ja lisäksi erittäin onnistunut aikamatka kymmenen vuoden taakse. Ainoa tyylivirhe elokuvassa oli se, että ananaksen ylensyönnistä tulee todellisessa elämässä suu vatsaa kipeämmäksi. Taustamusiikkina tätä tekstiä kirjoitettaessa soi: Radio Nova
