sunnuntaina, kesäkuuta 04, 2006

Alaston totuus (Q3)

Kokonaisarvio: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)

Taiteellisuus: * 1/2 (puolitoista tähteä)
Juoni: * * * * (neljä tähteä)
Miljööt: * * (kaksi tähteä)
Ajatusten herättävyys: * (yksi tähti)
Stereotypiakatsoja: 23-vuotias nainen, jota pidetään kaveripiirissä uskomattoman viileähermoisena tyyppinä, johtuen siitä, että hän saattaa katsoa ruudusta minkälaista teurastusta tahansa ilman ilmeenkään värähdystä.
Oheisviini: Gato Negro chardonnay. Sopi erinomaisesti elokuvan yhteydessä nautittavaksi.

Alaston totuus kertoo toimittajasta, joka päättää tehdä jutun kahdesta koomikosta, joiden hotellihuoneesta on aikoinaan löytynyt erään keikan jälkeen alastoman naisen ruumis. Molemmat todettiin syyttömiksi, mutta tapauksen ylle on jäänyt siitä huolimatta leijumaan epäselvyyden usva. Tapaus on siirtynyt selvittämättömien joukkoon ja koomikoiden tiet erkaantuneet.

Kevin Bacon on luonnenäyttelijä, joka näyttelee aina pahaa, häijyä, kieroa tai pedofiiliä. ToiSin kuin yleensä, se ei ole sääli, sillä Baconin pärstä on niin läpeensä petollisen näköinen, että ystävällinen rooli saattaisi hypätä todisteluna silmille. Myös Alastomassa totuudessa Bacon loistaa arvaamattomudellaan ja sillä, että katsoja kokee Baconin välityksellä sen mitä jonkun läpi näkemisellä tarkoitetaan. Tämä illuusio on tosin realistisen särkyväistä sorttia, sillä vaikka Bacon tarjoaakin mahdollisuutta valheellisuuden aavistamisesta, ei mistään voi silti olla missään vaiheessa varma.

Kokonaisuutena Alaston totuus on melko perinteinen palapelielokuva. Mysteerit ratkeavat toinen toisensa jälkeen ja mitä aiemmin murhaajan arvaa, sitä paremmalla mielellä voi salista poistua. Juoni on yhtä aikaa sekä haastava, että helppo seurata. Persoonallisuutta elokuvaan tuo viisikymmenluvun tunnelma, joka on tosin melko halju, mutta kuitenkin sen verran erilainen, että se vaikuttaa tunnelmaan personoivalla tavalla. Haljuuden suurin syy lienee turhan 2000-lukulainen dramaturgia. Ovathan ihmiset 50-luvullakin seksiä harrastaneet, siitä lienee kiistatonta näyttöä, ja varmasti tietty teatraalisuus on kiihottanut ihmisiä kautta aikojen, mutta elokuvassa näytetty kahden naisen välinen seksi oli aika hemmetin kaukana viisikymmentäluvusta. Vähän sama asia kuin kuvaisi kauppa-auton kuljettajan ihmisten yli ajavana rattijuoppona, joka ei kysele kenekään kuulumisia. Varmaan sellaisiakin on, mutta heidän esiin nostamisensa ei vain yksinkertaisesti kuulu pelin henkeen.