Kokonaisarvio: * * * * (neljä tähteä) Huomaa tiukennettu arvostelu!
Taiteellisuus: * * 1/2 (kaksi ja puoli tähteä)
Juoni: * * * (kolme tähteä)
Miljööt: * * * (kolme tähteä)
Ajatusten herättävyys: * * * * 1/2 (neljä ja puoli tähteä)
Stereotypiakatsoja: 25-vuotias, koulutettu, muodikkaita pipoja käyttävä ja salilla itseään kunnossa pitävä mies. Hänen kaveripiiriinsä kuuluu myös ulkomaista syntyperää olevia tovereita.
Oheisviini: Out of Africa (Arvio erillisenä)
Zozo on Josef Faresin käsikirjoittama ja ohjaama elokuva sodan keskeltä Libanonista, Ruotsiin muuttamassa olevasta nuoresta pojasta Zozosta ja hänen perheestään. Dramaattisten vaiheiden jälkeen Zozo on tilanteessa, jossa hän istuu Arlandaan lentävässä koneessa yksin. Ruotsissa Zozoa odottavat hänen uudeksi perheeksi muodostuvat isovanhemmat, koulu, uudet kaverit ja "parempi elämä". Elämän paremmuus ei ymmärrettävästikään tarkoita ensikosketuksella mitään muuta kuin sodan puuttumista.Henkilökohtainen suhde elokuvaan
Elokuva vaikuttaa dramatisoidulta tositarinalta, jota se kaiketi jossain määrin onkin. Tosin, ohjaaja-käsikirjoittaja Josef Fares itse on kiistänyt elokuvan kertovan suoranaisesti hänestä itsestään, vaikka yhtymäkohtia on maallikkonakin nähtävissä runsaasti. Yhtenä merkittävimmistä knopeista lienee se seikka, että Zozon Beirutin koti on Josef Faresin oikea lapsuudenkoti. Josef Fares kävi kuvausten yhteydessä ensimmäistä kertaa vanhassa kodissaan Ruotsiin muuton jälkeen. Taide2005 -projekti tapasi Josef Faresin, hänen vieraillessaan Suomessa alkusyksyllä. Fares kertoi tuolloin vierailustaan ja tunnelmasta entisessä kodissaan. Kaikki näytti kuulemma pienemmältä, mutta tuoksu oli edelleen sama. Ehkä koskettavin yksityiskohta vierailun yhteydessä oli hänen entisten naapuriensa tapaaminen, jotka muistivat Josefin yhä.
Kaunis Beirut
Zozon miljööt ovat upeat. Vaikkei pommien ja luotien muokkaamassa kaupungissa mitään klassista kauneutta olekaan, näyttää Beirut silti kaikessa rosoisuudessaan jossain määrin ylväältä. Kuvien perusteella Beirut voisi hyvinkin olla joku Euroopan kaupungeista, toisaalta kohtaus josta elokuva alkaa, toi ainakin itselleni mieleen sellaisen Los Angelesilaisen kuivuneen kanaalin jossa esimerkiksi Terminator mottoripyörineen ajoi. Ruotsalaisesta maisemasta ja infrastruktuurista ei Zozo saa irti ihan niin paljoa kuin rahkeita olisi. Ulkokohtauksia oltiin kuvattu hieman liian useasti jotenkin epäruotsalaisissa puitteissa, tai ainakin stereotypioista poikkeavissa.Ruotsalaisten suvereeni kyky
Ruotsalaisilla on maailmassa ainutlaatuinen kyky saada tavallisten ihmisten tavalliset suhteet näyttämään mielenkiintoisilta. En tiedä johtuuko se Siitä että elokuvien tavalliset ruotsalaiset ovat ulkoiselta olemukseltaan niin epäsankarillisia hahmoja, siitä että dialogit pyörivät hyvinkin samastuttavien aiheiden ympärillä, vai siitä että hahmot ovat käytökseltään poikkeuksellisen inhimillisiä. Zozo ystävystyy Leo -nimiseen poikaan, eikä heidän keskinäisen suhteensa kuvaamista voi kuin ihailla. Zozo ja Leo arvailevat toinen toistaan enemmän liioitellen järvessä olevien kalojen määrää tai puhuvat Leon taidosta piirtää. Uskoisin näiden dialogien olevan tylsiä, ellei Josef Fares olisi koskenut niihin ruotsalaistaianomaisella kosketuksellaan. Toinen mainittava hienous Zozossa on sen tapa puhua isosta ja merkittävästä asiasta vertauskuvallisesti, tekemällä siitä arkista. En tarkoita että kaikki maahanmuuttoon liittyvät ongelmat kiteytyisivät Zozon elämään, vaan että elokuva saa katsojansa itse näkemään asioita maahanmuuttajan silmin turhia dramatisoimatta. Se minkälainen haaste ja tehtävä esimerkiksi kielen oppiminen on, on kuvattu Zozossa upeasti... Tehtävän ei tarvitse olla työtä.
Zozo ei ole taide-elokuva, mutta se on hyvä elokuvakokemus.
